PÄÄKIRJOITUS
Hyvää loppuvuotta!
Kelit eivät alkusyksystä juuri ole parantuneet, mutta tuulta on riittänyt ainakin lännessä, eivätkä pakkaset ole paukkuneet, joten saunat on lämmitetty ja autot ladattu kotitalouksissa ilman kiukkua. Kinkutkin voitaneen uuneissa paistaa hyvillä mielin. Olisi kuitenkin enemmän hermoja lepuuttavaa katsella lumista maisemaa uunin luukun ohella, mutta täällä eteläisemmässä Suomessa näyttää nyt aivan muulta.
Tämän uutiskirjeen jutuissa käsitellään tuulivoimaa ja sen potentiaalia itäisessä Suomessa. Suomen Vetylaakson perustamisen ja olemassaolon tärkeimpiä syitä on saada ratkaistua tuulivoiman rakentamisen haasteet itärajan valvontaan liittyen. Asiaa on selvitetty jo vuosien ajan ja tiedossa on, että teknologiset ratkaisut tutka- ja sensorivalvontaan on olemassa. Ratkaisujen osalta valitettava Ukrainan sota vauhdittaa sotilasteknologista kehitystä sekä samalla myös vaateita valvonnan osalta. Kun samalla myös EU patistaa itäisiä jäsenvaltioitaan pitämään tiukemmin huolta turvallisuudestaan painottaen samalla huolehtimaan energiaomavaraisuudesta ja elinvoiman kehityksestä raja-alueilla, yhtälö vaikuttaisi maamme osalta selkeältä. Hyödyntämällä kehittyneimpiä ratkaisuja rajan valvonnassa voisimme rakentaa itään myös tuulivoimaa sekä edelleen resilientimmän energiajärjestelmän turvaamaan alueen teollista kehitystä.
Tuulivoiman rakentaminen itään palvelisi koko maan energian tuotannon kannattavuutta sekä samalla se tasaisi sähkön hintavaihteluita. Ennen kaikkea tuulivoima mahdollistaisi myös investoinnit sähkön kulutukseen itäisessä Suomessa. Me vetylaaksolaiset uskomme näiden ratkaisujen löytyvän ennemmin kuin myöhemmin.
Mitä muuta tuleva vuosi tuokaan tullessaan? Suomen Vetylaakso jatkaa työtään väkevästi tuulivoimateeman lisäksi sähkön kantaverkon vahvistamisen sekä biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämisen eteen. ResilEast nivoo kaikkia näitä tärkeitä aiheita yhteen, ja uskomme tässä päästävän liikkeelle konkreettisesti. Tulemme palvelemaan jäseniämme entistä paremmin ja huomioimaan heidän tarpeensa. Haluamme auttaa, ei vain investointien vauhdittamisessa, vaan ennen kaikkea siinä, että ne tuovat uutta työtä alueen yrityksille ja parantavat kuntien elinvoimaa. Tule sinäkin mukaan kasvavaan joukkoomme ja auta meitä onnistumaan!
Ja heti vuoden alkuun olemme vahvasti mukana Hydrogen Summit & Expossa! Suomen Vetylaakson ständiosastolla on kymmenen muuta jäsentämme ja messukartalta löytyy vielä saman verran muita. Nähdään 14.-15.1. Tampereella!
Leppoisaa joulua toivotellen,
Jami Holtari, toimitusjohtaja, Suomen Vetylaakso ry
Pieksämäen kaupunginjohtaja Emilia Savolainen: Lupaprosessien hitaus on suurin uhka itäisen Suomen puhtaan energian tuomalle elinvoimalle
Pieksämäen Niinimäen tuulivoimapuisto on juuri valmistunut ja se on Itä-Suomen suurin. Tuulivoimapuisto tuottaa vuodessa 400 GWh puhdasta energiaa, mikä riittää kattamaan koko Pieksämäen kaupungin tarpeen, tai vastaavasti jopa 80 000 omakotitalon vuotuisen sähkönkulutuksen. Yksi omakotitalo kuluttaa energiaa vuodessa keskimäärin noin 5 000 kWh.
Rakentamisvaiheessa hanke pumppasi paikallisille pienille ja keskisuurille yrityksille 10 miljoonaa euroa kahden vuoden aikana. Silti kaupunginjohtaja Emilia Savolainen ei juhli.
– Suunnittelu alkoi 14 vuotta sitten. Neljässätoista vuodessa ulkomailla rakennetaan kokonaisia miljoonakaupunkeja, mutta meillä saadaan tuskin yksi tuulivoimapuisto valmiiksi. Tämä on täysin mahdoton tilanne investointien ja elinvoiman kannalta, Savolainen sanoo.
Seuraava, vielä suurempi Sarvikankaan tuulivoimapuisto, arvoltaan 320 miljoonan euron investointi, on ollut hallinto-oikeudessa lähes koko vuoden ilman ratkaisua.
– Nämä prosessit eivät ole kunnista kiinni – kaupunki on ollut ketterä ja yhteistyö hankekehittäjä OX2:n kanssa sujuvaa. Ongelma on valtion lainsäädännössä, moninkertaisissa valitusmahdollisuuksissa ja hitaissa hallinto-oikeuden käsittelyissä.
Prosessit alle viiteen vuoteen – muuten investoinnit karkaavat
Savolainen ei missään nimessä halua rajoittaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, mutta nykyinen järjestelmä on hänen mukaansa kestämätön. Osallistumismahdollisuuden pitää olla kattava, mutta pitääkö sitä olla neljä kertaa jokaisessa hankkeessa hän kyseenalaistaa.
– Jos kaavaan ei tule merkittäviä muutoksia luonnosvaiheen jälkeen, voitaisiin välivaiheet jättää pois. Ympäristöselvitykset ovat Suomessa maailman kattavimpia, mutta ovatko esimerkiksi muuttolintujen yli vuoden mittaiset seurannat aina tarpeen, hän pohtii?
Savolainen näkee realistisena tavoitteena kahdesta neljään vuoden läpivientiajan talousmetsiin sijoittuville hankkeille ja koko prosessin ajalle alle viisi vuotta. Hankkeiden pitkät toteutumisajat eivät ainakaan lisää investoreiden kiinnostusta.
– Länsi-Suomessa ollaan jo kymmenen vuotta edellä. Siellä on ymmärretty, että maailman sähköistyminen vaatii uusiutuvaa energiaa nyt.
Do or die -tilanne itäiselle Suomelle
Savolainen nostaa esiin isomman kuvan: puhtaan energian ekosysteemi rakennetaan pala palalta, ja sen onnistuminen on ratkaisevaa Itä-Suomen elinvoimalle ja koko tulevaisuudelle.
– Ilman paikallista tuuli- ja aurinkovoimaa emme saa vetyhankkeita, emme teollisia investointeja emmekä työpaikkoja. Jos emme rakenna myllyjä tänne, Länsi-Suomi porskuttaa eteenpäin ja me jäämme jälkeen – ja maksamme korkeampaa sähkön hintaa. Pienissä itäsuomalaisissa kaupungeissa olemme nyt do or die -tilanteessa: haluammeko työpaikkoja, väestönkasvua ja kehitystä vai jäädä vain luonnon varaan?
Hän muistuttaa myös infraan liittyvistä haasteista: kantaverkon vahvistaminen kuten Harju- ja Järvi-linja ja poikittaisrautatien sähköistys ovat välttämättömiä, jotta tavaravirrat ja investoinnit liikkuvat.
Viestintä ja avoimuus vähentävät muutosvastarintaa
Savolainen myöntää, että tuulivoima herättää tunteita
– Meissä itäsuomalaisissa on ripaus perinteistä kateutta ja pelkoa uutta kohtaan. Mutta kun ihmiset saavat faktatietoa ajoissa, muutosvastarinta hälvenee.
Niinimäen hankkeessa toimi infokeskus-kahvila, joka järjesti tilaisuuksia, esittelyjä ja retkiä puistoon.
– Se oli loistava esimerkki avoimuudesta. Suosittelen samanlaista mallia kaikille hankkeille.
Savolainen haluaa myös tehdä selkeän eron viihtyvyyshaittojen ja terveyshaittojen välille. Käsitteet liitetään yleisesti tuulivoimaloiden yhteydessä käytävään keskusteluun.
– Propellien näkeminen voi harmittaa, mutta tutkittuja terveyshaittoja ei ole. Olen itse seissyt myllyn alla erilaisissa sääolosuhteissa – ääntä ei juuri kuulu.
Savolaisen viesti on selkeä ja vahva. – Nopeat lupaprosessit, rohkea ote uusiutuvaan energiaan ja vahva infra ovat Itä-Suomen elinvoiman perusta. Ilman niitä emme pääse vihreän vedyn tuotantoon emmekä houkuttele uusia teollisia toimijoita. Nyt on aika toimia yhdessä.
Tuulivoimaan liittyvä tutkaongelma ratkeaa teknologialla
Suomi seisoo valtavan sähköntuotantotarpeen edessä, kun teollisuus siirtyy pois fossiilisista polttoaineista. Itäisessä Suomessa on täysin hyödyntämätön potentiaali tuulivoiman rakentamiseen, jonka mahdollistavaa tutkaratkaisua testataan LUT-yliopistossa.
Sähkönkulutus saattaa LUT-ylipiston vierailevan tutkijan Ari Järvisen mukaan jopa kolminkertaistua seuraavan 10–15 vuoden aikana. Järvisen mukaan jopa 80 % Etelä-Karjalan sähköstä menee teollisuuden käyttöön. Lisäksi suurteollisuuden ja datakeskusten kasvava energiantarve ajaa sähköntuotantokyvyn ja siirtokyvyn kehitystä voimakkaasti eteenpäin.
Energia tarvitaan lisää ja sitä saadaan tuulivoimasta, kun sitä vaan saataisiin rakentaa. Itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen esteenä ollut Puolustusvoimien tutkakysymys on ratkaistavissa käytännössä tuulivoimaloiden huipulle sijoitettavalla sensoriteknologialla, jota nyt testataan.
Sen sijaan, että Puolustusvoimat rakentaisi erillisiä, sata metriä korkeita antenneja sähköineen ja huoltoineen, on puolustuksen näkökulmasta järkevämpää käyttää valmista tuulivoimalatornia alustana sensorijärjestelmille.
Järvisen mukaan perinteisen valvontatutkan hinta on 15 miljoonasta eurosta ylöspäin. Aktiivinen sensori, joka tuulivoimalan torniin ylös sijoitettuna kattaisi suurimman osan vaimennus alueesta, voi käyttää samaa tekniikan perusratkaisua keilan suuntauksesta, kuin mitä 4/5G tukiasemissakin käytetään. Voidaan arvioida, että tällaisen teknologian hinta olisi vain kaksi miljoonaa euroa ja sekin yläkantissa huomioiden kehityskustannusten jakautuminen satojen tai jopa tuhansien tukiasemien kokonaisuudelle.
Jos tuhannessa kohteessa on useita sensoreita, saadaan dataa jopa sadoistatuhansista pisteistä. Suuri volyymi ja hajautettu tuotanto tekevät järjestelmästä kestävän kriisitilanteessa, vaikka yksittäinen sensori ei olisikaan täydellisessä toimintakunnossa. Hajautettua järjestelmää on erittäin vaikea tuhota ja tietoa saadaan silti seulottua datavirrasta.
Kaksi vuotta ja tuloksia
Teknologian osalta pitäisi kahdessa vuodessa olla jo hyvä käsitys siitä, mitä kaikkea sen avulla voidaan tehdä ja saavuttaa. Kaupallisten tuotteiden mukauttaminen teknologiaan vie jonkin verran aikaa, mutta senkään ei uskota kestävän kahta vuotta pidempään.
Koko energiajärjestelmän rakentaminen, sisältäen tuuli- ja aurinkovoimalat, sähkönsiirron ja vetyinfrastruktuurin, vie arviolta seitsemästä kymmeneen vuotta. Siksi teknologisen ratkaisun on oltava valmis lähes samanaikaisesti, kun suunnitellaan sijoittelua, rakentamista ja haetaan sijoittajia. Jos ratkaisun kanssa odotellaan pitkiä pilotti- tai testausjaksoja; viidestä kahdeksaan vuoteen, ajaa aika auttamatta ohi.
Vety tuo säätövoimaa ja resilienssiä
Tuulivoima on nopeimmin toteutettavissa oleva sähköntuotantohanke, joka vastaa esimerkiksi datakeskusten nopeaan tarpeeseen. Vetyvarastot ovat avainasemassa säätövoimana. Isot kalliovarastot mahdollistavat tasapainon säilyttämisen vaihtelevan tuotannon kuten tuulivoiman ja tasaisen kulutuksen esimerkiksi teollisuuden ja Power-to-X-prosessien välillä.
Hajautettu tuotanto, jossa vety on keskeisessä asemassa, tekee Suomen energiajärjestelmästä kokonaisuutena resilientimmän kriisitilanteissa. Kun energian tuotanto ja sen varastot on maantieteellisesti hajautettu lukuisiin kohteisiin, on niitä vaikea tuhota. Keskitetty tuotanto on sotatilanteessa erittäin haavoittuvainen. Ukrainassa jokainen energian tuotantolaitos on saanut osumia venäläisten ohjusten iskuista.
Hallinnointi ei ole kynnyskysymys
Puolustusvoimille tärkeä hallinnointikysymys eli kuka kontrolloi kriittistä sensoriteknologiaa tuulivoimaloissa, ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Puolustusvoimat turvautuu jo nykyisellään kaupallisiin sopimuksiin ja yksityisiin toimijoihin kriittisten järjestelmien korjauksessa ja ylläpidossa. Kyse on Järvisen mukaan pikemminkin sääntöjen noudattamisesta laitteiston turvallisuuden ja tietoturvan varmistamiseksi.
Suomessa kehitettävä energia- ja puolustusinfraa yhdistävä kaksoiskäyttöjärjestelmä ei ole ainutlaatuinen vain Suomessa, vaan sillä on myös merkittävä kansainvälinen vientipotentiaali. Innovatiivinen ja kustannuksia säästävä ratkaisu soveltuisi hyvin Euroopan itärajalle sijoittuviin maihin ja sitä voisi hyödyntää esimerkiksi lentokenttien lähellä sijaitsevissa tuulivoimaloissa drone-valvonnassa.
Tuulivoimalat rajavalvonnan apuna: LUT-yliopiston uraauurtava pilotti Muukon tuulipuistossa etenee
Suomen itärajan läheisyydessä sijaitseva tuulivoima kohtaa kovan haasteen: Puolustusvoimat on perinteisesti vastustanut tuulivoimaloita, koska ne häiritsevät ilmavalvonnan tutkia ja rajavalvontaa. LUT-yliopiston johtama hanke etsii nyt ratkaisua, miten tuulivoimaloita voidaan hyödyntää valvontateknologian alustana.
Projektipäällikkö Teemu Tuomisalo (LUT-yliopisto) kertoo, että käynnissä oleva pilotti on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja todennäköisesti koko Euroopassa näin lähellä itärajaa. Pilotti on osa Vihreällä vedyllä ja hiilidioksidilla voimaa Kaakkois-Suomeen -hanketta, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.
Exilion (ent. TuuliMuukko) on antanut luvan käyttää tuulivoimapuistoaan testialueena. Yhteen tuulivoimalaan asennetaan vielä tämän vuoden aikana mittauslaitteisto. Sen pohjalta luodaan kuvaus toimintaympäristöstä ml. elektromagneettisista ja tehoelektroniikan aiheuttamista häiriöistä, tuulivoimalan lapojen ja korin liikkeiden häiriöistä sekä sääolosuhteiden vaikutuksista, jotka mahdollisesti vaikuttavat sensoriteknologioiden toimintaan.
Tavoitteena on osoittaa, että tuulivoimaloihin voidaan asentaa erilaisia sensoriteknologioita erilaisten uhkien havainnointiin, jotka parantavat Puolustusvoimien valvontaa ja mahdollistavat tätä kautta uuden tuulivoimarakentamisen Itäiseen Suomeen. Yksi kiinnostavimmista sensoriteknologioista ovat passiivitutkat, jotka pystyvät korkealle sijoitettuna havaitsemaan esimerkiksi ohjuksia ja hävittäjiä aikaisemmin kuin aktiivitutkat
Lopullisena visiona on kehittää tuulivoimaloista rajavalvonnan ja ilmavalvonnan solmuja, jotka hyödyntävät olemassa olevia radiolähetyksiä (mm. Yleisradion signaaleja) passiiviseen kohteiden havainnointiin.
– Passiivinen teknologia ei itse lähetä signaalia, vaan hyödyntää jo olemassa olevia lähetyksiä. Se on myös huomattavasti halvempaa kuin Puolustusvoimien aktiivitutkat, jotka maksavat satoja miljoonia, Tuomisalo tiivistää.
Onnistumisella järisyttävä vaikutus
Projekti alkoi 1.9.2024 ja jatkuu helmikuuhun 2027. Mukana on jo viisi eurooppalaista puolustusteknologiayritystä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita testialueesta. Ensimmäiset LUTin omat mittaukset käynnistyvät alkuvuodesta 2026. Tavoitteena on saada ensimmäiset julkistettavat tulokset kesään 2026 mennessä.
Jos ratkaisu löytyy, se poistaa yhden isoimman esteen tuulivoiman ja vihreän vedyn hankkeilta Itäisesssä Suomessa ja muualla itäisessä Euroopassa.
– Samalla se avaisi täysin uuden markkinan; tuulivoimaloista tulisi kaksoiskäytössä olevia turvallisuus- ja energiainfran solmuja, Tuomisalo korostaa.
Hanke herättää kiinnostusta myös Baltiassa, Ruotsissa ja Norjassa. NATO-rahoituskehyksissä tällaiselle teknologiakehitykselle on mittavasti rahaa liikkeellä, enemmän kuin mitä esim. Covid-19-epidemian hoitamiseen käytettiin.
Unelma: yliopistot, yritykset ja Puolustusvoimat saman pöydän ääreen
Tuomisalon mukaan paras lopputulos olisi tiivis kolmikantayhteistyö.
– Huippumaissa kuten Yhdysvalloissa ja Israelissa yliopistot, puolustusteollisuus ja armeija kehittävät tätä yhdessä. Meillä Suomessa on vielä matkaa siihen, mutta tämä pilotti on ensimmäinen askel. Kun saamme konkreettisia tuloksia ja pari puolustusyritystä kunnolla mukaan, Puolustusvoimienkin on helpompi tulla pöytään. Ensi kesänä tiedämme, millainen sähkömagneettinen ympäristö tuulivoimalassa vallitsee ja millaisia sensoreita sinne voi oikeasti asentaa. Jos kaikki menee suunnitellusti, itäisen Suomen tuulivoimahankkeet saavat täysin uuden argumentin Puolustusvoimien suuntaan: tuulivoimala ei ole uhka – se voi olla osa ratkaisua.
JÄSENET ESITTELYSSÄ: Valveres
Vastuullisuus on yhä enemmän yrityksen kilpailuetu
Valveres auttaa yrityksiä navigoimaan vastuullisuuden ja kestävän kehityksen viidakossa. Toimitusjohtaja Vertti Sahalan mukaan vastuullisuus voidaan valjastaa kasvun ja menestyksen moottoriksi – eikä vain pakolliseksi raportoinniksi.
Valverekseen kuuluu neljä nuorta asiantuntijaa, jotka ovat siirtyneet suoraan koulunpenkiltä yrittäjiksi sekä ensimmäinen mukaan lähtenyt uusi osakas. Yritys tarjoaa asiakkailleen kattavasti yritysvastuun ja liiketoiminnan kehittämisen palveluita, kuten olennaisuusanalyysejä, joissa tunnistetaan, mikä on yritykselle aidosti merkittävää vastuullisuudessa, uusien vastuullisuuspohjaisten palveluiden ja tuotteiden kehittämistä, markkinatutkimuksia ja palvelumuotoilua vastuullisuusnäkökulmasta sekä apua raportointiin ja sääntelyn tulkintaan.
– Me haluamme auttaa yrityksiä selviämään sääntelyn viidakosta ja sidosryhmien odotuksista, mutta ennen kaikkea tehdä vastuullisuudesta aito liiketoiminnan ja kasvun voimavara, Sahala kiteyttää.
Puhtaan sähkön avulla Suomen päästöt ovat jo pudonneet merkittävästi, mutta seuraava askel vaatii uusia ratkaisuja: sähkön varastointia, kuljetusta ja esimerkiksi vetytaloutta. Vetyyn liittyy myös kiertotaloutta ja puhtaan teräksen kaltaisia sovelluksia.
– Haluamme olla siellä, missä kestävää kehitystä oikeasti viedään eteenpäin – oppimassa ja auttamassa teollisuutta ottamaan nämä teemat liiketoimintansa ytimeen, Sahala perustelee.
Aito vastuullisuus pitää osata tunnistaa
Sahalan mukaan on tärkeää erottaa aito, liiketoiminnan kannalta merkittävä vastuullisuus viherpesusta. Joskus merkittävimmät teot ovat ne tylsätkin due diligence -käytännöt, jotka eivät näy kuluttajalle mutta ovat yritykselle kriittisiä. Lisäksi myös yritykselle itselle on kriittistä tunnistaa oikeasti merkittävät vastuullisuuskysymykset, jotta resurssit saadaan käytettyä viisaasti.
Sahala nostaa esiin kolme isoa vastuullisuuskokonaisuutta, jotka ovat tällä hetkellä erityisen tärkeitä.
1. EU-taksonomian omaksuminen etenee – määritellen tarkasti, mikä on “vihreää” ja mikä ei (mm. milloin vety on taksonomian piirissä, eli määritelty kestäväksi).
2. Yritysvastuu-direktiivi (CSDDD) ja raportointidirektiivi (CSRD) – neuvotteluissa ollaan höllentämässä vaatimuksia ja antamassa pienemmille yrityksille lisäaikaa valmistautua raportointiin.
3. Raportoinnin harmonisointi – isoille yrityksille pakollinen raportointi valuu väistämättä alihankkijoihin ja pk-yrityksiin. EU:n vapaaehtoinen VSME-kehikko (Voluntary Sustainability Reporting Standard for SMEs) on syntynyt helpottamaan tilannetta ja siihen kannattaa pienempienkin yritysten tutustua, jos asiakkaana on kookkaampia toimijoita.
Näiden lisäksi geopolitiikka vaikuttaa yhä vahvemmin sekä yritysten ostoihin ja myynteihin ja kansainvälisessä kaupassa joutuukin olemaan nykyään tarkkana sekä tullien, että pakotteiden takia.
Paljonko raportointi vie aikaa pk-yritykseltä?
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ensimmäisenä vuonna aikaa kuluu eniten, toisena vuonna huomattavasti vähemmän. Perus-VSME-raportti (basic) on hyvin yksinkertainen. Se sisältää kysymyksiä mm. energiankulutuksesta, kasvihuonekaasupäästöistä, työvoimaan liittyvistä asioista ja korruptiosta.
– 30–100 hengen teknologiayritykseltä se voisi viedä esimerkiksi 50–100 työtuntia ensimmäisellä kerralla, kun perustiedot ovat jo muutenkin hallussa”, Sahala arvioi.
Hänen mukaansa moni suomalainen yritys on jo luontaisesti tarkka ja säntillinen, joten vastuullisuusraportointi voi muuttua kilpailueduksi – varsinkin kun vaatimukset koskevat kaikkia Euroopassa toimivia yhtä lailla.
NÄKÖKULMA
Tommi Siikaniva, viestintäasiantuntija, Suomen Vetylaakso ry
Sain vuosi sitten vastuulleni Suomen Vetylaakso ry:n viestinnän ja pääsin ilokseni aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tavoite oli selvä; vauhdittaa vetytalouden investointeja itäiseen Suomeen sekä nostaa Suomen Vetylaakso kirkastetun strategiamme myötä alan arvostetuimmaksi toimijaksi.
Vastuulleni sälytettiin kaikki mahdollinen viestintä; viestien kiteytys, jäsenten sparraus, mediasuhteet, someviestintä, uutiskirjeet, verkkosivujen uudistaminen ja päivitys, verkostoituminen, messu- ja tapahtuma järjestelyt, raportointi yms. ja kaikki mitä nyt kahden hengen organisaatiossa täytyy tehdä, jotta koneen kierrokset eivät laske alle 5000.
Kun katson taaksepäin kuluneeseen vuoteen, voin yhtään rehvastelematta todeta, että kyllähän se kone on kierroksilla käynyt, välillä punaisellakin ja käy Singerinä edelleen; olemme saaneet paljon aikaan. Määrällisiä saavutuksia on helppo arvioida, vaikka ihan vaan kalenteria pläräämällä.
Olemme julkaisseet kuusi uutiskirjettä, jotka ovat tarjonneet ajankohtaista tietoa, kansallisen tason asiantuntijanäkemyksiä niin politiikan huippuvaikuttajilta, sijoittajilta kuin energia-alan asiantuntijoiltakin. Uutiskirjeemme tilaajamäärä lähestyy ilahduttavasti 500 rajaa. Takaraivossa jyskyttää jatkuva muistutus siitä, että vain säännöllinen ja laadukas uutiskirjeen sisältö sitouttaa jäseniämme ja pitää sidosryhmämme ajan tasalla.
Olemme saaneet aikaan massiivisesti mediajulkisuutta, jonka tavoittavuus on noussut lähes 100 miljoonaan suomalaiseen. Tämä ei ole pelkkä luku, vaan osoitus siitä, että viestimme kiinnostaa kansallisella tasolla ja Suomen Vetylaakso nähdään nyt yhtenä alan keskeisenä toimijana. Olemme kovalla työllä onnistuneet nostamaan vetytalouden median otsikoihin kiinnostavan viestinnän avulla keskimäärin joka viikko. Olemme edistäneet avointa keskustelua vetytaloudesta, ottaneet vahvasti kantaa tuulivoiman ja bioperäisen hiilidioksidin hyödyntämisen puolesta sekä antaneet lausuntoja kantaverkon kehitysskenaarioihin vain muutamia teemoja mainitakseni. Esimerkkinä tästä useat mielipidekirjoitukset niin Hesariin kuin maakuntienkin päämedioihin.
LinkedIn-kanavamme seuraajamäärä on noussut yli tuhannella nykyiseen yli 1 200 seuraajaan. Sosiaalisen median kanavien kasvu on elinehto nykyaikaisessa sidosryhmäviestinnässä. Seuraajien määrän nousu kertoo siitä, että meitä kuunnellaan.
Olemme tavanneet poliittisia päätöksentekijöitä niin maakunnallisella kuin kansallisellakin tasolla. Olemme ottaneet osaa lukuisiin uudistuvan energian tapahtumiin aina paikallisista seminaareista valtakunnallisiin foorumeihin. Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus tällä alalla korvaamatonta, ja läsnäolomme on vahvistanut asemaamme alueellisena edunvalvojana ja mahdollistajana. Ensi vuosi käynnistyy Tampereella Hydrogen Summit & Expo -tapahtumassa, joka kokoaa yhteen niin suomalaisia kuin kansainvälisiä vetytalouden vaikuttajia.
Onko määrällä sitten väliä? No onhan sillä, mutta tärkeintä kaikessa viestinnässä, ja erityisesti vetytaloudessa on se, että kykenee kiteyttämään viestit kiinnostavaksi konkretiaksi. Kysymällä itseltään viestejä miettiessään, miten vety vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään, pääsee jo pitkälle. Vetytalouden merkitys pitää nivoa kiinnostavasti arkeen, niin että oma tyttärenikin ymmärtää, miten vetytalouden investoinnit vaikuttavat Suomen ympäristötavoitteiden toteutumiseen, sähkölaskun hintaan tai vaikkapa siihen, että mökkipaikkakuntani Ruokolahden keskustassa on edelleen apteekki ja huoltoasema. Ne kun edustavat käytännössä sitä elinvoimaa, jota uudistuva energia ja vetytalous itäiseen Suomeen tuovat.
Olennaista on myös lisätä tietoisuutta vetytaloudesta ohjaamalla julkista keskustelua oikeaan suuntaan. Esimerkkinä nyt vaikka tuulivoimakeskustelu, jossa keskitytään ihan vääriin seikkoihin. Estetiikan ja melukysymysten sijaan, joita keskustelupalstat pursuilevat, pitäisi keskittyä tuulivoiman vaikutukseen energian hintaan, oman kunnan palveluihin tai huoltovarmuuteen kriisitilanteessa. Valistaminen on yksi viestintämme ykköstavoitteista.
Työtä on paljon ja tie on kiemurainen, mutta olen vakuuttunut siitä, että määrätietoisella ja kohderyhmät huomioivalla viestinnällä kiemurainen tie levenee monikaistaiseksi autobahnaksi vetytalouden läpimurrolle niin itäiseen Suomeen kuin muuallekin maahan. Ja onhan tässä jo jotakin saatu aikaan, kun tasavallan presidentti Alexander Stubb tarjosi vetyä itsenäisyyspäivän vastaanotollaan. Vedystä on tullut salonkikelpoinen ja se on päättäjien huulilla. Kiitos huikean hienosta, opettavaisesta ja vauhdikkaasta vuodesta pomolleni Jamille sekä kaikille teille, jotka ovat olleet matkalla mukana. Työ jatkuu.
UUTISIA MEILTÄ JA MAAILMALTA
ResilEast-ohjelma odottaa rahoituspäätöksiä
Suurta kiinnostusta eri sidosryhmien keskuudessa ja kannatusta yli puoluerajojen saanut ResilEast-ohjelma on siirtynyt vaiheeseen, jossa ohjelman pilottivaiheelle odotetaan rahoituspäätöksiä.
ResilEast-ohjelman valmisteluvaiheen rahoitus, joka on polttavan ajankohtainen ja linjassa sekä kansallisen itäisen Suomen politiikan että EU:n resilienssitavoitteiden kanssa.
ResilEast julkistettiin toukokuussa 2025 ja sen päätavoitteena on vahvistaa itäisen Suomen turvallisuutta, huoltovarmuutta, elinvoimaa ja varautumista kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Ohjelma on kriittisessä valmisteluvaiheessa: rakennamme sisältökokonaisuutta erillisiksi hankkeiksi, joiden yhteensovitus ja ohjelmasuunnittelu vaativat rahoitusta vuosille 2026–2028. Ohjelman varsinainen toteutus käynnistyy tämän jälkeen. ResilEast-ohjelman itäisen Suomen vaikuttajat järjestivät 28.12 Sitran kanssa tilaisuuden, johon kokoontui puolisen sataa energiatalouden, maanpoulustuksen ja poliittisen elämän eturivin vaikuttajaa työstämään Suomen tulevaisuuden visiota ohjelman pohjalta. Ohjelman esittelivät järjestyksessä vasemmalta oikealle vetytalousyrittäjä Jari Sistonen, U-Cont Oy, ent. EU-suurlähettilläs Markku Keinänen ja tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen, LUT-yliopisto.
Tuulivoiman hajautus tasoittaa hintavaihteluja
LUTin tuoreen tutkimuksen mukaan tuulivoiman hajauttaminen eri puolille Suomea tasaa sähkön hintavaihteluja sekä parantaa tuulivoiman kannattavuutta ja sähkömarkkinoiden toimintaa.
Energiamurroksen myötä sähköä tuotetaan yhä enemmän tuuli- ja aurinkovoimalla. Uusien tuotantolaitosten sijainnin suunnittelu on entistä tärkeämpää. LUTin tutkijat kehittivät uuden menetelmän, jolla voidaan arvioida, miten uusi tuulivoimakapasiteetti ja sen sijainti vaikuttavat sähkön markkinahintaan, investointien kannattavuuteen sekä yhteiskunnallisiin hyötyihin Suomessa.
– Tuulivoimaa ei kannata rakentaa vain sinne, missä tuulee eniten. Hajasijoittaminen eri puolille Suomea vähentää hintakannibalisaatiota, lisää uusien investointien kannattavuutta, tasaa sähkön hintavaihteluja sekä vähentää haitallisia pullonkaulailmiöitä sähköjärjestelmässä, kertoo nuorempi tutkija Markus Salmelin LUTin sähkömarkkinalaboratoriosta.
Tällä hetkellä suurin osa Suomen tuulivoimasta tuotetaan länsirannikolla. Sääriippuvaisen energiantuotannon maantieteellinen keskittäminen aiheuttaa kuitenkin hintakannibalisaatiota eli tilannetta, jossa tuotantohuippujen päällekkäisyys laskee sähkön markkinahintaa ja syö tuottajien tuloja.
– Lisätuulivoiman rakentaminen suuren kapasiteetin alueille, kuten länsirannikolle, voi alentaa tuottajien tuloja jopa yhdeksän euroa megawattitunnilta (MWh), toteaa LUTin sähkötekniikan professori Jukka Lassila.
Metanolitalouden merkitys voi ylittää vetytalouden, paljastaa tuore väitöskirja
LUT-yliopiston tuore väitöskirjatutkimus tarkastelee sähköpolttoaineiden tulevaisuutta kuten globaalin kaupan arvoa, kuljetusratkaisujen kustannuksia, tuonnin kilpailukykyä ja hiilidioksidin roolia merkittävänä raaka-aineena.
LUT-yliopiston nuorempi tutkija Tansu Galimova on tutkinut tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon sähköpolttoaineiden tuotannon, kuljetusinfrastruktuurin kehittämisen ja hiilidioksidin hankinnan strategisessa suunnittelussa, jotta e-polttoaineiden ja e-kemikaalien laajamittainen käyttöönotto olisi kustannustehokasta.
E-metanolista voi tulla merkittävin e-polttoaine tai e-kemikaali sen monikäyttöisyyden vuoksi. E-metanolista voidaan jalostaa bensiiniä, dimetyylieetteriä, kerosiinipohjaista lentopolttoainetta ja peruskemikaaleja. Se toimisi siis paitsi laivojen polttoaineena myös muiden tuotteiden ja teollisuuden tärkeänä raaka-aineena. Galimova arvioi, että metanolitalouden käsite voikin tulevaisuudessa osoittautua jopa merkittävämmäksi kuin vetytalous, josta käydään yleisesti keskustelua.
Galimovan väitöskirja kuvaa e-polttoaineiden ja e-kemikaalien suurta merkitystä kestävissä tulevaisuuden energiajärjestelmissä, erityisesti kuljetusalalla ja teollisuudessa. Kuljetusinfrastruktuurin strateginen suunnittelu, erilaisten energiaresurssien saatavuus sekä kansainvälinen kauppa ovat keskeisiä tekijöitä, kun halutaan nopeuttaa sähköpolttoaineiden käyttöönottoa ja minimoida niiden kustannukset pitkällä aikavälillä.
Pitkän matkan vetykuljetukset eivät välttämättä ole kilpailukykyisiä verrattuna paikalliseen tuotantoon, kun taas e-metanolin tuonti voi olla taloudellisesti kannattavaa. Vetyä tuotetaan ja kuljetetaan todennäköisemmin pienempien alueiden rajoissa. Muita polttoaineita on helpompi kuljettaa laivoilla, ja kauppaa voi käydä pidemmillä etäisyyksillä. Tutkimustulokset alleviivaavat tarvetta punnita eri vaihtoehtoja huolellisesti ottaen huomioon kuljetukseen liittyvät lisäkustannukset.
E-polttoaiden ja e-kemikaalien kysyntä kasvaa rajusti
Tutkimustulokset osoittavat, että e-polttoaineiden ja e-kemikaalien kysyntä kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi ja saavuttaa 3 690 TWhth vuonna 2030 ja 43 250 TWhth vuonna 2050. Samaan aikaan polttoaineiden kokonaiskysyntä sisältäen myös fossiiliset ja biopohjaiset polttoaineet laskee hieman, koska energiatehokkuus paranee ja sähköistyminen vähentää kulutusta.
E-polttoaineiden laajamittainen tuotanto kuluttaa vuosittain 6,1 gigatonnia hiilidioksidia vuoteen 2050 mennessä. Noin 40 prosenttia tästä voitaisiin hankkia kestävästi yksittäisistä päästölähteistä, kuten sementti-, sellu- ja paperitehtaista sekä jätteenpolttolaitoksista, ja loput on kerättävä talteen ilmasta.
Hiilidioksidin talteenotto yksittäisistä päästölähteistä ja niiden integrointi energiajärjestelmään voi alentaa kustannuksia, parantaa resurssien käytön tehokkuutta ja tuottaa sosioekonomisia etuja. Suomen tapauksessa e-metanolin tuotantokustannukset olisivat alhaisemmat, jos hiilidioksidia kuljetettaisiin päästölähteestä uusiutuvan sähkön tuotantopaikoille, kuin jos sähköä tai vetyä kuljetettaisiin jalostettavaksi hiilidioksidin lähteille.
Kansainvälinen kauppa voi alentaa polttoainekustannuksia jopa 38 %
Maailmanlaajuinen polttoainekauppa jatkuu, joskin pienemmällä volyymilla kuin nykyinen fossiilisten polttoaineiden kauppa, koska uusiutuvat energialähteet ovat laajalti käytössä. Galimovan mukaan kaupankäynti voi alentaa polttoainekustannuksia maailmanlaajuisesti kahdesta kahdeksaan prosenttia vuodesta ja polttoaineesta riippuen. Joissakin maissa kustannukset voivat pudota jopa 38 prosenttia, erityisesti Euroopassa ja Euraasiassa. Arviolta 23–32 prosenttia maailman e-polttoaineiden kysynnästä katetaan kansainvälisen kaupan avulla hyödyntäen sekä nykyistä kauppainfrastruktuuria että uusia järjestelmiä.
Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä energiajärjestelmien kehittämisessä, mutta huoltovarmuuden kannalta on tärkeää rakentaa ainakin osittain kotimaista sähköpolttoaineiden tuotantokapasiteettia. Kotimainen tuotanto tukee taloutta ja auttaa pitämään kustannukset kurissa. Se myös vähentää riippuvuutta niistä maista, jotka käyvät vientikauppaa fossiilisilla polttoaineilla tai uusilla vihreän energian tuotteilla, mikä voi osaltaan edistää turvallisuutta ja rauhaa kansainvälisesti.
Lähde: LUT-yliopisto
Uusi aluekäyttölaki rajoittaa tuulivoimarakentamista
Hallitus linjasi tuuli- ja aurinkovoiman sääntelystä, josta tullaan määräämään uudessa alueidenkäyttölaissa. Päätetty 1 250 metrin kiinteä etäisyys tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä tulee estämään tuulivoimarakentamisen itäisessä Suomessa ja teollisuusalueilla. Aurinkovoiman rakentamista koskevat kirjaukset uhkaavat kuristaa vasta kasvuun lähteneen alan kehitystä jo alan alkuvaiheessa tarpeettoman raskaalla sääntelyllä.
Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan tuulivoiman sääntely on kiristymässä merkittävästi. Kiinteä 1 250 metrin minimietäisyys asutuksen ja tuulivoimaloiden välillä muuttaisi tuulivoiman etäisyyssääntelyn nykyistä vaikutusperusteista mallia selvästi tiukemmaksi. Sääntely sulkisi käytännössä pois suuren osan Etelä-Suomen mahdollisista tuulivoima-alueista sekä monet teollisuuskäytössä olevat alueet.
– Tämä tarkoittaa, että Etelä-Suomeen ja teollisuusalueille ei käytännössä voitaisi jatkossa rakentaa tuulivoimaloita. Suomessa etäisyydet on tähän asti määritelty tuulivoiman vaikutusten perusteella, ja nyt sääntelyyn ollaan tekemässä selvä kiristys. Tuulivoiman kiinteä etäisyysraja heikentää Suomen kykyä kasvattaa kotimaista sähköntuotantoa siellä, missä sitä eniten tarvitaan, Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen toteaa.
Sähkönkulutuksen arvioidaan kaksinkertaistuvan lähivuosina, ja tuulivoima on Suomessa edullisin ja nopein tapa lisätä puhdasta sähköntuotantoa. Tuulivoima tukee hajautettuna tuotantomuotona myös sähkönverkon toimintaa.
– Etelä-Suomen tuulivoimapotentiaalin menettäminen vaikeuttaa myös sähköjärjestelmän tasapainottamista ja heikentää huoltovarmuutta. Myönteistä on, että lakiesityksessä on nyt huomioitu runsas lausuntopalaute, jossa varsinkin kuntien huoli paikallisen energiantuotannon lähidemokratian heikkenemisestä kuului, kommentoi Suomen uusiutuvien edunvalvontajohtaja Matias Ollila.
Aurinkovoiman sääntely tarpeettoman raskasta
Hallitus linjaa, että vähintään 50 hehtaarin kokoisten aurinkovoimaloiden rakentaminen edellyttää aina kaavoitusta. Tämä lisää Suomen uusiutuvien arvion mukaan teollisen aurinkovoiman sääntelyä tavalla, joka ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta sujuvoittaa luvitusta.
Hallituksen linjaus ylisääntelee vielä alkuvaiheessa olevaa toimialaa. Kotimainen aurinkovoima vähentää päästöjä, luo talouskasvua ja vahvistaa sähköjärjestelmän tasapainoa. Kaavaraja kaventaa kuntien mahdollisuuksia päättää omista alueistaan ja kuormittaa perusteettomasti resurssihaasteista kärsiviä kunnan kaavoitusyksikköjä.
– Tämä on ristiriidassa paikallisen itsehallinnon ja hyvän alueidenkäytön suunnittelun kanssa, kommentoi Klaara Tapper, Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikkö.
Hallituksen tavoitteina oli luvituksen sujuvoittamisen lisäksi hyödyntää aurinkovoimarakentamisessa esimerkiksi joutomaita ja käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita. Esitelty sääntely ei tue näitä tavoitteita.
– Keinotekoinen kaavaraja nostaa hankkeiden kustannuksia ja täten vaikeuttaa aurinkovoimaloiden sijoittamista esimerkiksi entisille turvetuotantoalueille. Suomi on teollisen mittaluokan aurinkovoiman kehityksessä vasta alussa: ala ansaitsee ennustettavan toimintaympäristön, joka mahdollistaa investoinnit ja vauhdittaa energiamurrosta oikeudenmukaisella ja aluetaloutta tukevalla tavalla. Ylisääntely hidastaa täysin tarpeettomasti positiivista kehitystä, Tapper toteaa.
Lähde: Suomen uusiutuvat
Tuuli ja aurinko säilyttäneet asemansa suosittuina energianlähteinä
Energia-asenteissa tapahtuneet muutokset ovat maltillisia. Ydinvoiman suosio on kasvanut, tuulen ja veden säilynyt hyvällä tasolla. Energiaomavaraisuus on kansalaisten keskeisin energiapoliittinen tavoite, ilmenee Energiateollisuus ry:n vuosittain tekemästä energia-asennetutkimuksesta.
Kansalaiset ovat valmiita maksamaan sähkönsiirrosta hieman nykyistä enemmän, kunhan katkot pysyvät lyhyinä, kaukolämpöön kaivataan hukkalämpöjä, joita saadaan datakeskuksista ja teollisuudesta.
Huoli energian riittävyydestä alkoi kasvaa Venäjän pohjustaessa hyökkäystään Ukrainaan 2021. Energiaomavaraisuutta pidetään edelleen tärkeimpänä energia- ja ilmastopoliittisena tavoitteena, ja kohtuullinen energian hinta on hyvänä kakkosena. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on kolmantena ja selkeässä nousussa, tosin vuosien 2017–2018 lukemiin on vielä matkaa.
Energiaomavaraisuus tärkein energia- ja ilmastopoliittinen tavoite
Aurinko on edelleen suosituin energianlähde, kun kysytään mitä halutaan lisää. Hyvänä kakkosena on tuulivoima ja kolmantena ydinvoima, joka on noussut ensimmäistä kertaa vesivoiman edelle suosiomittauksessa. Reilusti yli 80 prosenttia vastaajista haluaa joko lisätä ydin- ja vesivoiman määrää tai pitää sitä sopivana. Bioenergialla tuotetun sähkön kannatus on laskenut, mutta on edelleen korkeahkolla tasolla, 72 prosenttia vastaajista joko lisäisi tai pitäisi ennallaan ja alle 20 prosenttia vähentäisi bioenergian käyttöä sähköntuotannossa.
Lämmitysmuodoista uusiutuvilla tuotettu kaukolämpö oli nostanut suosiotaan selvästi. Vastattaessa kysymykseen ”minkä lämmitysmuodon valitsisit, jos saisit päättää”, maalämpöä pidettiin suosituimpana (41 %), mutta uusiutuvilla tuotettu kaukolämpö (27 %) ja pienydinvoimalla tuotettu kaukolämpö (12 %) ylsivät suosiossa yhteenlaskettuina lähes samaan (39 %).
Kaukolämmön lähteistä suosituin oli hukkalämpö
Kaukolämmön lähteistä ylivoimaisesti suosituin oli hukkalämpö, jota saadaan esimerkiksi teollisuuden prosesseista ja datakeskuksista. Seuraavaksi suosituimmat kaukolämmön lähteet olivat järjestyksessä aurinkolämpö, joka on merkitykseltään vähäinen, jätteet ja pienydinvoima, joka on vasta suunnitelma-asteella.
Pienydinvoiman tunnettuus on säilynyt ennallaan ja siihen erittäin myönteisesti suhtautuvien (29 %) määrä on kasvanut, lähinnä melko myönteisesti (40 %) suhtautuvien kustannuksella. Erittäin kielteisesti suhtautuvien määrä on vähäinen, vain neljä prosenttia.
Sähkökatkojen sietokyky on hieman pidentynyt edellisestä vuodesta. Kolmannes vastaajista piti yli kolmen tunnin sähkökatkoa siedettävänä, kun taas viidennekselle puoli tuntia pimeässä on maksimimäärä. Sujuvan sähkönjakelun investoinneista oltiin vastaavasti valmiita maksamaan hieman enemmän kuin viime vuonna. Kolme viidesosaa vastaajista oli sitä miltä, että katkojen vähentäminen ja lyhentäminen on tärkeä tavoite, vaikka se maltillisesti nostaisikin sähkönjakelun kustannuksia. Vain neljä prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että katkoja saisi olla enemmänkin, kunhan siirtohinnat laskevat.
Väitteen ”sähköverkkoihin on pakko investoida ja niitä täytyy kehittää nykyistä paremmiksi, jotta yhteiskunnan sähköistäminen ylipäätään olisi mahdollista” yhtyi valtaosa vastaajista. Seitsemän prosenttia oli jokseenkin eri mieltä, ja vain yksi prosentti täysin eri mieltä.
Tutkimuksen on toteuttanut Iro Research, ja se perustuu yli tuhannen hengen otantaan. Haastattelut tehtiin lokakuussa.
Lähde: Energiateollisuus ry
TULEVIA TAPAHTUMIA
Suomen Vetylaakso ry on mukana Tampereella Hydrogen Summit & Expossa 14.-15. tammikuuta. Tule mukaan!
Meillä on oma osasto, jossa mukana on 10 jäsentämme. Tule mukaan kuulemaan vetytalouden kuumimmat uutiset ja mitä Suomen Vetylaakso voi juuri sinulle tarjota. Tule moikkaamaan meistä osastollemme E219 Hydrogen Valley Finland. Olemme heti päänäytteilleasettelija Fortumin vieressä.
Rekisteröidy tästä!
Vetytalous vahvasti esillä Oulussa 10.–12.2.2026 Nordic Hydrogen Weekissä
Nyt kolmatta kertaa järjestettävä tapahtuma on lunastanut paikkansa vetyalan suunnannäyttäjien tärkeänä kohtaamispaikkana. Kolmipäiväisen tapahtumakokonaisuuden keskiössä on vetytalous ja sen koko arvoketju – tutkimuksesta, kehityksestä ja startupeista aina loppukäyttötuotteisiin saakka.
Suomen Vetylaakso on mukana Nordic Hydrogen Weekissä – tule sinäkin!
Rekisteröidy tästä!
Liity nyt jäseneksemme!
Suomen Vetylaakso ry tarjoaa jäsenilleen kiinnostavaa ja ajankohtaista tietoa vetytalouden ja uudistuvan energian tuomista mahdollisuuksista. Me olemme sinun organisaatiosi ääni toimialalla ja pidämme huolen, että sinulle tärkeät asiat nostetaan päättäjien tietoisuuteen. Verkostoidumme aktiivisesti, tapaamme jatkuvasti energiatalouden vaikuttajia ja saamme heiltä tuoreinta tietoa toimialan kehityksestä sinun hyödyksesi.
Tulemme tarjoamaan sinulle säännöllisesti tietoiskuja toimialan kehityksestä, yritysvierailuja, kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen, medianäkyvyyttä sinulle tärkeistä teemoista, näkyvyyttä sosiaalisen media kanavissa ja olemme sinun organisaatiosi viestinnän tukena, kun haluat saada viestisi sidosryhmiesi tietoisuuteen. Sinun etujesi valvonta on meidän työtämme.
Liity jäseneksi kasvavaan joukkomme tästä tai soita Jami Holtarille 040 055 1435 tai Tommi Siikanivalle 0400 885 747, niin kerromme sinulle lisää.
Tilaa uutiskirje ja anna palautetta
Kertokaa meille, mistä haluatte uutiskirjeissämme kuulla ja antakaa palautetta. Kaikki palaute on meille erittäin tärkeää ja teemme parhaamme sen eteen, että jokainen uutiskirje on kiinnostava ja informatiivinen.
Jos teillä on jotain ajankohtaista tiedotettavaa, niin laittakaa rohkeasti viestiä. Kannattaa ottaa myös linkkarimme seurantaan: https://www.linkedin.com/company/suomen-vetylaakso-ry
Uutiskirjeen tilaus:
- http://eepurl.com/iJCuto
- tilaus sähköpostitse: tommi.siikaniva@vetylaakso.fi tai office@vetylaakso.fi
Vihreällä vedyllä ja hiilidioksidilla voimaa Kaakkois-Suomeen on EAKR-rahoitteinen ryhmähanke Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmassa. Päätoteuttaja on LUT-yliopisto, jossa Suomen Vetylaakso ry on yksi osatoteuttajista.
Copyright (C) *|2025|* *|Suomen Vetylaakso ry|*. All rights reserved. Toimistosähköpostimme on: Office@vetylaakso.fi
