PÄÄKIRJOITUS
Minne menet Suomi?
Vuoden polttavimpia keskustelun aiheita on julkisuudessa ollut maamme resilienssi. Ukrainaa jo yli neljä vuotta koetellut täysmittainen sota on antanut kaikessa pahuudessaan paljon ymmärrystä, miten ja mihin kaikkeen on varauduttava. Varautuminen on aloitettava normaalista arjesta, kehittäen kyvykkyyksiä torjua pienempiäkin häiriöitä, mutta suojautuen pahimman varalle.
Energiajärjestelmämme on varsin stabiili, mutta se ei tarkoita, että voisimme sanoa sen kestävän kovin pitkälle vietyä häirintää. Lisäksi geopolitiikka ja riippuvuuksien vähentäminen ovat hyviä ajureita uudistamaan ja sähköistämään maamme energiajärjestelmää hajautetumpaan malliin.
Suomella on kaikki kyvyt kehittää resilientti energiajärjestelmä. Työtä tehdään jo eri viranomaistasoilla ja työtä tukevat yliopistot, tutkimuslaitokset sekä yritykset. Nyt pitää nivoa kuntoon yhteistyö eri toimijoiden välille. Tässä uutiskirjeessä tuodaan haasteita esiin, mutta myös ratkaisuja. Yksi ratkaisumalli on jo aikaisemminkin esiin tuomamme ResilEast-ohjelma, joka tarjoaa ensi kädessä ratkaisuja itäisen Suomen tukitoimiksi häiriönsietokykyyn, turvallisuuteen ja elinvoimaan.
On hyvä huomioida, että itäisten raja-alueiden merkitys koko Euroopan turvallisuudelle on kriittinen. Raja-alueiden kohtaamat uhat ja vaikean taloudellisen tilanteen on tunnistanut myös Euroopan komissio. Meidän ja koko Euroopan on kyettävä vastaamaan hybridi- ja turvallisuusuhkiin ja keskityttävä kehittämään turvallisuuttamme ja häiriönsietokykyämme, samalla huolehtien kasvun ja alueellisen hyvinvoinnin edellytyksistä.
ResilEast on todettu hyvin toimintakelpoiseksi ratkaisuksi käydyissä tapaamisissa poliitikkojen, virkamiesten ja muiden oleellisten sidosryhmien kanssa. Erityisen tärkeää on, että itäisen ja pohjoisen Suomen kauppakamarit tukevat tätä. Lisäksi merkittävä askel eteenpäin on vastaperustettu kansanedustajien ResilEast -verkosto, jossa katse on yli vaalikausien yliparlamentaarisesti. Jopa Euroopan komissio on huomioinut ResilEastin hyvänä kansallisen tason pilottina omassa ohjelmatyössään. Paljon on villoja jo ympärillä siis!
Olemme Suomen Vetylaaksossa rakentaneet kevään aikana omat hallitusohjelmatavoitteet ensi vuoden vaaleja odotukseen. Olemme vieneet viestiä aktiivisesti eri puolueiden päättäjille ja ne on otettu vastaan hyvin positiivisesti. Tiivistetysti ne pohjaavat strategisiin tavoitteisiimme sisältäen mm. energiainfrastruktuurin kehittämistoimia, teollisten investointien vauhdittamisen keinoja, ResilEast -ohjelman toteutusta sekä lainsäädäntöön ja luvitukseen liittyviä toimia erityisesti itäistä Suomea koskien. Nämä hallitusohjelmatavoitteet ovat jo jaettavissa ja ne jalostuvat matkan varrella. Jos kiinnostaa kuulla lisää, niin ottakaa yhteyttä!
Kiitos teille kaikille yhteisen päämäärämme edistäjille! Työ jatkuu, vaikka vähän heinäkuussa lomailemmekin. Kuulette pian lisää hyviä uutisia, resilientimmästä Suomesta!
Jami Holtari, toimitusjohtaja, Suomen Vetylaakso ry
Keskustan energiapolitiikkaa valmisteleva kansanedustaja Eeva Kalli:
ResilEastissa yhdistyvät Suomelle keskeiset elementit: aluekehitys, energiamurros, huoltovarmuus ja maanpuolustus.
Energiapoliittinen keskustelu kuumenee, kun seuraavan hallituksen nappuloita siirrellään pelilaudalla kiihtyvään tahtiin. Kysyimme Keskustan energiapolitiikan linjauksia suunnittelevalta kansanedustaja Eeva Kallilta, mitä Keskustapuolueessa ajatellaan Suomen Vetylaakso ry:n tavoitteista kuten biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämisestä sekä tuulivoimalukon purkamisesta.
Sähkönkulutus on kasvamassa voimakkaasti. Millaisilla energiapoliittisilla linjauksilla Keskusta varmistaa riittävän energiansaannin?
Suomen kilpailukyky voi jatkossakin perustua kohtuuhintaiseen, puhtaaseen ja toimitusvarmaan sähköön. Keskustan lähtökohta on, että sähköistymisen ja teollisten investointien kasvua ei pidä rajoittaa, vaan niiden edellytykset on turvattava.
Tämä edellyttää samanaikaisesti puhtaan sähköntuotannon lisäämistä, verkon määrätietoista vahvistamista sekä järjestelmän säätökyvyn, kulutusjouston ja energian varastoinnin kehittämistä. Haluamme edistää monipuolista energiapalettia, jossa uusiutuvat energialähteet ja tuotantomuodot ja ydinvoima sekä tulevaisuudessa vetytalous täydentävät toisiaan. Samalla tuotantoa ja kulutusta tulee ohjata nykyistä lähemmäksi toisiaan, jotta verkon investointitarve ja investointien vaikutukset pysyvät hallittuna.
Miten varmistetaan, ettei kantaverkko muodostu pullonkaulaksi?
Keskusta pitää välttämättömänä, että kantaverkkoa vahvistetaan koko Suomessa. Verkkoinvestointeja tulee tarkastella kasvun, huoltovarmuuden ja alueellisen tasapainon näkökulmista.
Vetytalous, sähköpolttoaineet, datakeskukset sekä uusi ja uudistuva teollisuus tarvitsevat ennakoitavan näkymän verkkokapasiteetin saatavuuteen. Fingridin investointien tulee perustua paitsi nykyiseen kysyntään myös strategiseen tulevaisuusnäkymään.
Pitäisikö Fingridin investointiohjelmaa ohjata nykyistä vahvemmin aluepoliittisin perustein?
Verkon kehittämisen ratkaisuja ei tule tehdä vain nykyisen markkinakysynnän perusteella, vaan myös sen mukaan, missä Suomen tuleva kasvu, energiaomavaraisuus ja turvallisuus syntyvät. Alueilla on merkittävä rooli näiden kaikkien vahvistamisessa ja tämä on huomioitava myös kantaverkon investointisuunnitelmissa.
Pitäisikö uusi kasvava teollinen kulutus ja uusiutuvien tuotanto integroida ja pääosin irrottaa kantaverkosta?
Täydellinen irrottaminen kantaverkosta ei ole realistista, eikä edes tarkoituksenmukaista. Sen sijaan Keskusta kannattaa mallia, jossa suuria sähköä käyttäviä investointeja kannustetaan rakentumaan energiantuotannon yhteyteen ja osallistumaan aktiivisesti sähköjärjestelmän tasapainottamiseen.
Erityisesti vedyn tuotannossa, datakeskuksissa ja sähköpolttoaineiden valmistuksessa tulee edistää paikallisia energiaklustereita, joissa tuotanto, kulutus, varastointi ja mahdollinen jatkojalostus muodostavat kokonaisuuden. Kantaverkko säilyy kuitenkin koko järjestelmän selkärankana.
Kuka maksaa sähkönkulutuksen kasvun?
Investoinnin aiheuttamien kustannusten tulee kohdistua ensisijaisesti investoinnin hyötyjille. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että vahva sähköverkko on kansallinen kilpailukyky- ja huoltovarmuusinvestointi.
Siksi kustannusten tulee jakautua oikeudenmukaisesti siten, että liittyjät vastaavat aiheuttamisperiaatteen mukaisista kustannuksista, mutta yhteiskunta osallistuu sellaisiin verkkoinvestointeihin, jotka vahvistavat koko Suomen kilpailukykyä, huoltovarmuutta ja alueellista kehitystä.
Millaisia muutoksia sääntelyyn tarvitaan?
Sähkömarkkinalainsäädäntöä on kehitettävä siten, että kulutusjousto, energiavarastot ja vetytalous voivat osallistua nykyistä tehokkaammin sähköjärjestelmän tasapainottamiseen ja investointien toteuttamiseen.
Maankäytössä ja kaavoituksessa tulee mahdollistaa energiantuotannon, -kulutuksen ja teollisten investointien yhteensovittaminen nykyistä sujuvammin. Lupaprosessien on oltava ennakoitavia, yhden luukun periaatteella toimivia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä.
EU-tasolla Suomen tulee vaikuttaa siihen, että sääntely tunnistaa erityispiirteemme eikä estä puhtaan teollisuuden investointeja tarpeettomalla byrokratialla.
Miten Keskusta purkaa itäisen Suomen tuulivoimalukon?
Keskustan tavoitteena on löytää ratkaisu, joka mahdollistaa tuulivoimarakentamisen myös Itä-Suomessa vaarantamatta kansallista turvallisuutta.
On kestämätöntä, että lähes kolmannes Suomen pinta-alasta on käytännössä suljettu pois tuulivoimarakentamisesta. Ratkaisua on haettava yhteistyössä Puolustusvoimien, energia-alan toimijoiden ja alueiden kanssa sekä hyödyntämällä muiden EU itärajamaiden kokemuksia.
Mitä konkreettisia ratkaisuja esitätte?
Kannatamme valtion ja EU:n yhteisiä kehitysohjelmia, joilla otetaan käyttöön uusia tutkateknologioita, sensorijärjestelmiä ja kaksikäyttöisiä ratkaisuja, jotka palvelevat samanaikaisesti sekä puolustusta että energiataloutta.
Lisäksi valtion tulee olla valmis osallistumaan investointeihin, jotka poistavat valtakunnallisesti merkittäviä turvallisuusperusteisia esteitä energiahankkeiden toteutumiselta.
Miten Keskusta edistää biohiilidioksidin hyödyntämistä?
Biohiilidioksidi voi olla Suomelle merkittävä kilpailuetu. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhteydessä syntyvät hiilidioksidivirrat voivat muodostaa perustan uudelle korkean jalostusarvon teollisuudelle.
Keskusta haluaa vauhdittaa bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia sekä niihin liittyviä investointeja. Tavoitteena on yhdistää puhdas sähkö, vety ja biohiilidioksidi uusiksi vientituotteiksi, kuten synteettisiksi polttoaineiksi ja kemikaaleiksi.
Suomen tulee vaikuttaa EU:ssa siihen, että bioperäinen hiilidioksidi tunnistetaan strategiseksi raaka-aineeksi eikä pelkästään päästökysymykseksi.
Kannatatteko biohiilidioksidin takuuhintaa?
Lähtökohtaisesti Keskusta kannattaa markkinaehtoisia ratkaisuja. Ensimmäisten investointien käynnistämiseksi voidaan kuitenkin tarvita määräaikaisia ja teknologianeutraaleja kannustimia. Keskusta ei ole muodostanut kantaa yksittäisiin kannustinmalleihin.
Jos takuuhintamallilla voidaan käynnistää Suomeen merkittäviä vienti-, investointi- ja työllisyysvaikutuksia synnyttävä uusi teollisuudenala, sen käyttöä tulee arvioida avoimesti osana laajempaa investointikannustimien kokonaisuutta.
Miten kokonaisturvallisuus näkyy Keskustan energialinjassa?
Keskustan energiapolitiikan keskeinen tavoite on riippumattomuuden ja energiaomavaraisuuden vahvistaminen. Kotimaiseen uusiutuvaan ja puhtaaseen energiaan perustuva energiajärjestelmä ei ole vain ilmasto- ja talouspolitiikkaa, vaan myös turvallisuuspolitiikkaa.
Hajautettu monipuolinen energiantuotanto, vahvat sähköverkot, kotimaiset energialähteet sekä vetytalouden ja biotalouden kehittäminen vahvistavat Suomen kriisinkestävyyttä.
Mikä on Keskustan kanta ResilEast-ohjelmaan?
ResilEast-ajattelussa yhdistyvät juuri ne elementit, jotka ovat tällä hetkellä Suomelle keskeisiä: aluekehitys, energiamurros, huoltovarmuus ja maanpuolustus.
Keskusta suhtautuu myönteisesti ohjelman tavoitteisiin ja pitää tärkeänä, että itäisen Suomen strateginen merkitys tunnistetaan nykyistä vahvemmin sekä kansallisessa että eurooppalaisessa päätöksenteossa.
Miten ohjelmalle varmistetaan rahoitus?
Rahoitus tulee rakentaa useasta lähteestä kuten EU:n koheesio- ja aluekehitysvaroista, puhtaan siirtymän ohjelmista, Euroopan investointipankin rahoituksesta sekä kansallisista infra- ja huoltovarmuusinvestoinneista.
Suomen tulee aktiivisesti ajaa EU-mallia, jossa unionin ulkoraja-alueiden turvallisuutta vahvistavat energia- ja infrastruktuurihankkeet tunnistetaan eurooppalaisiksi strategisiksi investoinneiksi.
Miten Suomesta tehdään vetytalouden suurvalta?
Vetytalouden rakentaminen edellyttää, että toimintaympäristön perusedellytykset ovat kunnossa. Eli ensinnäkin, että saatavilla on riittävästi puhdasta sähköä ja että meillä on vahva kantaverkko ja vedyn siirtoinfrastruktuuri.
Sääntelypuolella tulee kiinnittää huomiota esteiden purkamiseen ainakin luvituksen ja biohiilidioksidin hyödyntämisen osalta.
Lisäksi tarvitaan aidosti korkean jalostusarvon tuotteisiin tähtäävää teollisuuspolitiikkaa. Suomen ei pidä tyytyä vain vedyn tuottajaksi, vaan tavoitella johdannaisten, synteettisten polttoaineiden, kemikaalien ja uusien materiaalien valmistusta.
Miten varmistetaan Itä-Suomen mukanaolo?
Itä-Suomella on ainutlaatuinen yhdistelmä metsäteollisuutta, biohiilidioksidia, osaamista ja tilaa uusille investoinneille. Siksi kantaverkko, tuulivoiman mahdollistaminen, vetytalousinfra, tutkimus- ja kehityspanostukset sekä EU-rahoituksen kohdentaminen on ulotettava vahvasti myös Itä-Suomeen.
Hajautus, joustavuus ja uudet teknologiat – sota mullisti energiajärjestelmän pelisäännöt
Ukrainan sota on osoittanut modernin sodankäynnin raadollisuuden, jossa siviili- ja energiainfrastruktuurista on tullut ensisijaisia strategisia maaleja. Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Mykhailo Vydoinyk kertoo, miten energiajärjestelmä pidetään toiminnassa jatkuvan drone- ja ohjusterrorin alla, ja miten nämä opit liittyvät suoraan Suomen tulevaisuuden vety- ja energia-arkkitehtuuriin.
Sodan alkaessa Ukraina tukeutui perinteiseen, pitkälti keskitettyyn energiantuotantoon. Venäjän taktiikkana on ollut tuhota maan keskeinen energiantuotantokapasiteetti – erityisesti suuret kivihiili- ja kaasulauhdelaitokset sekä yhteistuotantolaitokset. Suurlähettiläs Vydoinykin mukaan perinteisiä suuria betonirakenteisia voimalaitoksia on mahdotonta suojata täysin drone- ja ohjustulitukselta. Kun yksi suuri solmukohta tuhoutuu, laajat alueet jäävät ilman sähköä ja lämpöä.
Sodan seurauksena Ukrainan tärkeimmäksi strategiseksi painopisteeksi on nousut energiajärjestelmän hajauttaminen. Suurten yksiköiden sijaan maahan rakennetaan ja sinne hankitaan parhaillaan pieniä, paikallisia energiaratkaisuja.
Ukraina keskittyy parhaillaan pienten, hajautettujen sähkön ja lämmön yhteistuotantoyksiköiden (CHP) sekä kaasuturbiinien ja -moottoreiden nopeaan käyttöönottoon.
– Tällaiset yksiköt pystyvät reagoimaan nopeasti kulutuspiikkeihin ja ylläpitävät paikallisten sähköverkkojen tasapainoa. Ukraina onkin allekirjoittanut yhteistyösopimuksen suomalaisen Wärtsilän kanssa energiantuotantoa tukevien, joustavien moottoriratkaisujen toimittamisesta ja asentamisesta eri puolille maata, Vydoinyk kertoo.
Koska kaupunkien keskitetyt kaukolämpölaitokset ovat olleet iskujen kohteena, Ukraina etsii ratkaisua siirrettävistä, paikallisesti asennettavista, mobiileista kattilajärjestelmiä. Niiden tehtävänä on pitää asuinrakennusten lämpötila sodassa edes minimitasolla, jotta maanalaiset putkistot ja kotien patterit eivät pääse jäätymään ja halkeamaan, mikä aiheuttaisi miljardiluokan pysyvät vauriot infrastruktuurille.
Luvut paperilla eivät vastaa karua todellisuutta
Venäjän systemaattiset iskut voimalaitoksiin, sähköverkkoihin ja muuntamoihin pakottavat myös Suomen uudelleenarvioimaan energiajärjestelmänsä huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä. Suomessa ja muualla Euroopassa elää vahva usko siihen, että siirtymä tuuli- ja aurinkovoimaan automaattisesti lisää energiaomavaraisuutta ja siten kriisinkestävyyttä. Ukrainan kokemus tuo tähän keskusteluun uuden näkökulman.
Ukrainaan on rakennettu huomatta määrä nimellistä tuuli- ja aurinkovoimakapasiteettia. Sodan aikana on kuitenkin havaittu, että sääriippuvainen uusiutuva energia ei ole kriisitilanteessa riittävän luotettavaa.
– Vaikka paperilla uusiutuvan energian luvut näyttävät suurilta, todellisuudessa talvikauden aikana tuuli- ja aurinkovoiman reaalinen tuotanto vastasi vain noin kymmentä prosenttia tai jopa vähemmän maan sähköntarpeesta, Vydoinyk kertoo.
Sotatilanteessa energiajärjestelmä tarvitsee ennen kaikkea säädettävää ja luotettavaa perusenergiaa sekä nopeaa säätövoimaa verkon tasapainottamiseen. Koska tuuli- ja aurinkovoima eivät pysty takaamaan järjestelmän taajuustukea, tarvitaan niiden rinnalle akkuvarastoja, kaasuratkaisuja ja tulevaisuudessa vetyteknologiaa.
Keväisin Ukraina on pystynyt hyödyntämään korkeiden virtaamien ansiosta vesivoimaa, mutta myös Venäjä oppi tämän nopeasti ja alkoi kohdistaa iskujaan myös vesivoimalaitoksiin sekä sähkönsiirron kannalta kriittisiin suuriin muuntamoihin. Kyseessä on jatkuva kilpajuoksu.
Vetytalous ja kaasuinfrastruktuuri tulevaisuuden visiona
Ennen täysimittaisen sodan syttymistä vuonna 2022 Ukrainalla oli kunnianhimoinen kansallinen vetystrategia. Maan tavoitteena oli nousta Euroopan unionin ykkösviejäksi vihreän vedyn osalta. Sodasta huolimatta visio on edelleen elossa, ja siinä hyödynnetään maan olemassa olevaa infrastruktuuria.
Ukrainalla on valtava maakaasun siirto- ja varastointijärjestelmä, jota ei enää käytetä Venäjältä tulevan kaasun kauttakulkuun. Putkisto tarjoaa valmiin infrastruktuuriin, jossa voi sekoittaa vetyä ja metaania keskenään ja kuljettaa sitä Keski-Euroopan markkinoille kuten Saksaan.
Vydoinykin mukaan vety tulee olemaan keskeisessä roolissa uuden, vihreämmän ja omavaraisemman Ukrainan jälleenrakennuksessa.
– Vety ja kehittyneet akkuteknologiat tarjoavat sen ratkaisun, jolla uusiutuvan energian kausivaihteluita ja tuotantohuippuja voidaan tasata myös poikkeusoloissa, vaikka teknologiat ovatkin toistaiseksi vielä kalliita.
Ydinvoimanyhteistyötä Ukraina tekee amerikkalaisen Westinghousen kanssa ja on onnistunut täysin irrottautumaan venäläisestä ydinpolttoaineesta. Ukrainaa kiinnostavat myös pienet modulaariset reaktorit (SMR), joista on keskusteltu myös Fortumin kanssa.
Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen droneilta on vaikeaa
Rintamalinjojen läheisyydessä Venäjä käyttää pieniä, jopa Amazonista tilattavista komponenteista koottuja FPV-droneja, joiden kantama on 20–30 kilometriä. FPV (First Person View) tarkoittaa dronia, jota sen käyttäjä ohjaa realiaikaisen videokuvan välityksellä. Nämä muutaman sadan euron laitteet kantavat räjähdysaineita ja iskeytyvät suoraan katujen varsilla oleviin aluemuuntajiin.
Koska muuntajat maksavat miljoonia ja niiden toimitusajat ovat pitkiä, niiden tuhoaminen halvoilla droneilla on hyökkääjälle taloudellisesti ja taktisesti äärimmäistä tehokasta. Ilman sähköä rintaman lähellä olevat tutkat, sensorit ja viestintäjärjestelmät pimenevät, mikä tekee puolustajasta sokean.
Uhka ei rajoitu vain perinteiseen rintamasotaan, josta Vydoinyk varoittaa Suomea.
– Sabotöörit tai terroristit voivat tilata drone-komponentteja verkkokaupasta mihin tahansa maahan, koota laitteet kotonaan, valmistaa räjähteet markkinoilta saatavista kemikaaleista ja iskeä kriittiseen infrastruktuuriin – kuten Porvoon jalostamoon tai sähköasemiin – ilman, että rajoja tarvitsee ylittää sotilaallisesti.
Infrastruktuuri maan alle
Kaikki kriittinen infrastruktuuri, joka on mahdollista siirtää maan alle, tulisi sijoittaa sinne jo rakennusvaiheessa. Suomella on tästä hyvät lähtökohdat kalliorakentamisen ansiosta.
Ukraina on rakentanut suurten muuntamiensa ympärille jopa 4–5 metriä paksuja betoniseiniä ja -sarkofageja suojaamaan niitä sirpaleilta ja suorilta osumilta. Tämä on hidasta ja erittäin kallista, mutta välttämätöntä.
– Betonin lisäksi muuntamoiden ympärille asennetaan teräsverkkoja (kuten eräänlaisia ”kalastusverkkoja”). Kun ohjus tai drone osuu ensin teräsverkkoon, sen räjähdysvoima heikkenee merkittävästi ennen osumista varsinaiseen betoniseinään tai laitteeseen, Vydoinyk havainnollistaa.
Infrastruktuurin suojaaminen vaatii useita tasoja: ilmatorjuntaa, drone-estojärjestelmiä (anti-drone) sekä siviilioperaattoreiden ja armeijan välistä jatkuvaa, jaettua tilannekuvaa.
”Älkää odottako sodan loppumista.”
Ukraina on parhaillaan vastaanottamassa mittavia kansainvälisiä rahoituspaketteja kuten EU:n 50 miljardin euron paketti, joista merkittävä osa ohjataan suoraan energiainfrastruktuurin korjaamiseen ja valmistautumiseen tulevia talvia varten.
Suurlähettiläs Vydoinyk lähettää terveisiä suomalaisille energia- ja cleantech-alan yrityksille.
– Älkää pelätkö tulla Ukrainaan jo nyt. Maa tarvitsee välittömästi nopeasti käyttöönotettavia, älykkäitä ja siirrettäviä energiaratkaisuja, mobiileja kattiloita ja hajautetun verkon ohjausteknologiaa. Yritysten, jotka haluavat olla mukana Ukrainan jälleenrakennuksessa ja hyötyä valtavista markkinoista, kannatta olla paikallisesti läsnä ja luoda kumppanuuksia horisontaalisella tasolla jo tänään.
Suomen perinteinen korkea varautumisen taso saa Vydoinykilta tunnustusta, mutta uuden aikakauden drone- ja sabotaasiuhkat edellyttävät meiltä jatkuvaa valppautta ja teknologista edelläkävijyyttä.
Vynoinykin mukaan vetytalous tarjoaa itsessään valtavan mahdollisuuden niin sotatilanteessa kuin rauhan aikana. Hajautetut elektrolyysilaitokset, paikalliset vetyvarastot ja kyky tuottaa synteettisiä polttoaineita ja sähköä paikallisesti vähentävät riippuvuutta yksittäisistä suurista siirtolinjoista ja keskitetyistä kohteista.
– Varautuminen ei saa olla vain paperilla olevaa energian nimelliskapasiteettia. Se vaatii konkreettista hajauttamista, mekaanista ja digitaalista suojaamista, useita rinnakkaisia energianlähteitä sekä kykyä toimia saarekkeissa silloin, kun valtakunnanverkkoon kohdistuu häiriöitä.
Kokonaisturvallisuusjohtaja Harriet Lonka haastaa siiloutuneen ja mystifioidun turvallisuusajattelun
Kokonaisturvallisuus on noussut suosituimpien turvallisuuspoliittisten termien joukkoon. Mystiseksi muodostunutta käsitettä viljellään puheissa, strategioissa, viranomaisviestinnässä ja kansainvälisissä yhteyksissä itsestään selvänä suomalaisena vahvuutena. Pohjois-Savon kokonaisturvallisuusklusterin johtaja Harriet Lonka suhtautuu ilmiöön kriittisesti.
Longan mukaan kokonaisturvallisuuden ytimessä ei ole mikään salaperäinen suomalainen erityisosaaminen, vaan käytännön kysymys siitä, miten yhteiskunnan toiminta pystytään turvaamaan kaikissa olosuhteissa.
Lonka oli mukana arvioimassa ensimmäisiä suomalaisia turvallisuusstrategioita jo 2000-luvun alkupuolella. Hänen mukaansa vuonna 2003 julkaistu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (YETTS) syntyi ennen kaikkea poikkihallinnollisen yhteistyön välineeksi.
Tavoitteena oli rakentaa ministeriörajat ylittävä strateginen kokonaisuus, jossa tunnistettaisiin kansallisen varautumisen tärkeimmät painopisteet. Näitä olivat esimerkiksi johtamisjärjestelmät, terveydenhuollon toimintakyky, energiaverkot ja digitalisaatio.
Alkuperäinen ajatus oli kunnianhimoinen. Strategiassa ei ollut tarkoitus pelkästään tunnistaa keskeisiä turvallisuusteemoja, vaan myös ohjata niiden rahoitusta ministeriöiden budjettirajojen yli. Kansallisesti tärkeät varautumisen painopisteet olisi voitu rahoittaa yhteisesti eri hallinnonalojen kautta. Ajatus jäi kuitenkin toteutumatta.
Longan mielestä tässä ilmenee suomalaisen hallintokulttuurin peruspiirre: poikkihallinnolliset tavoitteet törmäävät helposti hallinnollisiin rakenteisiin ja sektorikohtaisiin reviirirajoihin.
Strategisuus on vähitellen kadonnut
Longan mukaan turvallisuusstrategioiden suurin ongelma on ollut strategisuuden asteittainen katoaminen.
– Strategia ei ole vain luettelo tehtävistä tai tavoitteista. Strategiassa pitäisi olla yhteisesti sovitut prioriteetit sekä selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen eri toimijat sitoutuvat. Käytännössä turvallisuusstrategioista on tullut kokoelmia ministeriöiden omista vastuualueista koottuja tehtävälistoja. Jokainen hallinnonala tuo pöytään omat tehtävänsä, jotka kootaan yhteiseen asiakirjaan, mutta aidosti yhteistä strategista prosessia ei synny, Lonka täräyttää.
Kehityksen seurauksena strategioiden sisältö muistuttaa usein enemmän hallinnonalojen lakisääteisten tehtävien luetteloa kuin varsinaista strategiaa.
Turvallisuusstrategioiden merkittävin saavutus onkin lopulta ollut virkamiestason yhteistyön vahvistaminen. Erityisesti ministeriöiden kansliapäälliköiden muodostama turvallisuuskomitea on tarjonnut foorumin, jossa eri hallinnonalojen johto on voinut muodostaa yhteistä tilannekuvaa turvallisuusympäristön muutoksista.
Suurin ongelma on siiloutuminen
Suomen turvallisuusjärjestelmän suurin rakenteellinen haaste on ministeriöiden välinen siiloutuminen. Vaikka kokonaisturvallisuudesta puhutaan paljon, käytännön toiminta törmää jatkuvasti hallinnollisiin rajoihin. Ministeriöillä on omat toimivaltansa, omat resurssinsa ja omat intressinsä. Yhteistyö ei ole mahdotonta, mutta se vaatii jatkuvaa koordinointia.
– Turvallisuudessa tämä näkyy erityisen voimakkaasti silloin, kun useat sektorit joutuvat toimimaan samanaikaisesti. Energiaturvallisuus, huoltovarmuus, kyberturvallisuus, liikennejärjestelmät, viestintäverkot ja väestönsuojelu muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi tehokkaasti johtaa yhden sektorin näkökulmasta.
Resurssikilpailu turvallisuuden eri osa-alueiden välillä on lisääntynyt viime vuosina. Vaikka ilmiö on inhimillinen, se voi myös heikentää kokonaisjärjestelmän toimintakykyä. Esiin nousee kysymys siitä, onko nykyinen ministeriörakenne enää paras mahdollinen tapa johtaa yhteiskuntaa yhä monimutkaisemmassa turvallisuusympäristössä?
Lonka viittaa vuonna 2007 tehtyihin valtioneuvoston uudistamishankkeisiin, joissa tarkasteltiin niin sanottua yhtenäisen valtioneuvoston mallia. Vertailukohtana toimii erityisesti Ruotsi.
– Ruotsissa hallitus toimii yhtenäisenä kokonaisuutena pääministerin johdolla. Tämä tekee rakenteesta joustavamman ja helpommin muokattavan, kun esimerkiksi tarvitaan uutta organisoitumista hallintoon muuttuvien toimintaympäristön vaatimusten mukana.
Suomessa sen sijaan ministeriöillä on vahva itsenäinen asema. Kukin ministeriö valmistelee omat asiansa ja tuo ne päätöksentekoon omista lähtökohdistaan. Tämä järjestelmä tuottaa helposti tilanteita, joissa kokonaisuus jää hajanaiseksi ja toisaalta järjestelmän muutokset ovat hyvin vaikeita.
Longan mukaan yhtenäisempi hallintomalli voisi nopeuttaa päätöksentekoa, vahvistaa kokonaiskuvaa ja vähentää päällekkäistä työtä.
Ajatuksena Kansallisen turvallisuuden virasto
Lonka nostaa esiin myös toisen rakenteellisen ongelman. Hänen mielestään asiantuntijuus on keskittynyt liikaa ministeriöihin.
– Ministeriöiden päätehtävä pitäisi olla lainsäädännön valmistelu ja poliittinen ohjaus. Varsinainen asiantuntijuus, analyysi ja toimintaympäristön seuranta tulisi kuulua asiantuntijavirastoille ja tutkimuslaitoksille. Koronapandemia osoitti, kuinka tärkeää on, että järjestelmä kykenee tuottamaan riippumatonta asiantuntijatietoa nopeasti muuttuvissa tilanteissa, Lonka perustelee.
Hänen mukaansa tehokkaampi keskushallinto voisi olla samalla sekä osaavampi että kevyempi. Huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kehittämisessä on myös organisatorisia vaihtoehtoja. Huoltovarmuuskeskuksen arviointien yhteydessä on pohdittu mahdollisuutta perustaa Suomeen Ruotsin mallin mukainen kansallisen turvallisuuden virasto.
– Ruotsissa turvallisuuden eri osa-alueita on vuosien aikana koottu saman kokonaisuuden alle. Pelastustoimi, varautumisen ohjaaminen, huoltovarmuus ja useat muut turvallisuuteen liittyvät tehtävät muodostavat nykyisin aiempaa yhtenäisemmän kokonaisuuden.
Suomessa vastaavat tehtävät ovat edelleen hajautuneet useisiin ministeriöihin ja virastoihin. Longan mukaan keskustelu hallinnollisista rakenteista koetaan usein kuivaksi ja tekniseksi. Keskustelua käydään liian vähän, vaikka käytännössä kyse on yhteiskunnan toimintakyvystä kriisitilanteissa.
Kokonaisturvallisuus on ennen kaikkea varautumista
Lonka haastaa ajattelutavan, jonka mukaan kokonaisturvallisuutta käsitellään erillisenä tai uutena turvallisuusmallina. Kyse on ennen kaikkea varautumisesta.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on käytännössä kansallinen varautumisstrategia. Sen tarkoituksena on varmistaa, että yhteiskunnan keskeiset palvelut ja toiminnot säilyvät toimintakykyisinä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
– Varautuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jokainen toimija tunnistaa omat kriittiset tehtävänsä ja varmistaa niiden jatkuvuuden myös kriisin aikana, Lonka kiteyttää.
Maa- ja metsätaloushallinnon on huolehdittava alkutuotannosta, vesihuollosta ja elintarvikeketjuista. Energia-alan on turvattava energiantuotanto ja verkkojen toiminta. Kuntien on varmistettava palvelujen jatkuvuus. Yritysten on ylläpidettävä toimintakykynsä myös häiriötilanteissa. Perusajatus on sama riippumatta siitä, aiheuttaako häiriön kyberhyökkäys, laaja sähkökatko, pandemia, terrorismi, luonnonilmiö tai sotilaallinen kriisi.
Vetytalous on osa yhteiskunnan toimintakykyä
Suomessa keskustellaan parhaillaan miljardiluokan energiainvestoinneista, uusista energiaverkoista, vetytuotannosta, kantaverkon vahvistamisesta sekä teollisuuden vihreästä siirtymästä. Samalla rakennetaan tulevaisuuden huoltovarmuutta.
Longan näkökulmasta kysymys ei ole vain energiasta tai teollisuudesta, vaan yhteiskunnan toimintakyvystä.
Vetyhankkeet, sähkönsiirtoverkot, datakeskukset, satamat, logistiikkaratkaisut ja kriittinen infrastruktuuri muodostavat tulevaisuudessa entistä tärkeämmän osan kansallista varautumista. Niiden suunnittelussa on huomioitava paitsi taloudellinen kilpailukyky myös toimintakyky erilaisissa häiriötilanteissa.
– Juuri tässä kokonaisturvallisuuden alkuperäinen ajatus; poikkihallinnollinen yhteistyö ja yhteisten prioriteettien tunnistaminen kietoutuvat yhteen, Lonka muistuttaa.
Kokonaisturvallisuus ei ole mystinen suomalainen erityisratkaisu. Sen ytimessä on kysymys siitä, miten yhteiskunnan kriittiset toiminnot jatkuvat kaikissa olosuhteissa. Kun energia virtaa, vesihuolto toimii, tietoliikenneyhteydet pysyvät käytössä, yritykset pystyvät jatkamaan toimintaansa ja kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut myös kriisitilanteissa, toteutuu kokonaisturvallisuus käytännössä.
– Vihreän siirtymän investoinnit, vetytalous ja huoltovarmuus ovat entistä tiiviimmin osa samaa kokonaisuutta, Lonka kiteyttää.
LUT:n Petteri Laaksonen: Suomen energiajärjestelmän uudistuminen edellyttää uudenlaista ajattelua
Suomen energia- ja turvallisuuskeskustelua yhdistää tällä hetkellä yksi yhteinen nimittäjä: toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin rakenteet ehtivät uudistua. LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksosenmukaan sekä energiajärjestelmän kehittäminen että turvallisuusratkaisut kärsivät samasta ongelmasta – siiloutumisesta.
Toimintaympäristön muuttuessa Suomi ei voi rakentaa tulevaisuuden energiajärjestelmää vanhoilla toimintamalleilla. Huoltovarmuuden, puolustuksen ja infrastruktuurin kehittämisessä on löydettävä nykyistä enemmän uusia ja yhteisiä ratkaisuja.
Esimerkki yhteisiä ratkaisun etsimisestä löytyy Lappeenrannan Muukosta. Alueella tuulivoimaloihin on rakennettu mittausjärjestelmiä, joiden avulla voidaan analysoida sähköjärjestelmien aiheuttamia häiriöitä. Tavoitteena on luoda testausympäristö, jossa yritykset voivat arvioida omien ilmavalvonnan sensoriensa toimintaa todellisissa käyttöolosuhteissa.
– Suunnitteilla on uusia tutkimushankkeita, joissa tutkitaan esimerkiksi edullisten sensori- ja drooniratkaisujen käyttöä ympäristön havainnoinnissa. Tavoitteena on selvittää, kuinka tehokkaasti erilaisia kohteita voidaan havaita ja valvoa, Laaksonen kertoo
Hallintorakenne rampauttaa hankkeiden synergian
Suomessa rakennetaan rinnakkaisia järjestelmiä ilman riittävää yhteensovittamista, mikä on Laaksosen mukaan iso yhteiskunnallinen ongelma.
– Esimerkkinä tästä ovat puolustuksen investoinnit. Mikäli uusia rakenteita, kaapelointeja, sähkönsiirtoa ja tietoliikenneverkkoja rakennetaan joka tapauksessa, tulisi niitä tarkastella yhtenä kokonaisuutena eikä erillisinä hankkeina.
Sama ilmiö nakertaa monia infrastruktuurihankkeita. Ensin rakennetaan yksi verkko, sitten toinen ja myöhemmin kolmas, vaikka yhteisrakentaminen olisi usein tehokkaampaa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti.
– Kyse ei ole yksittäisestä ongelmasta vaan suomalaisen hallintorakenteen ominaisuudesta, Laaksonen ruotii.
Hänen mukaansa turvallisuuspuolella on samat rakenteelliset ongelmat kuin energiasektorilla. Suomi on vuosikymmenten aikana rakentanut järjestelmän, jossa ministeriöt toimivat omien vastuualueidensa kautta. Kokonaisuuksien johtaminen vaikeutuu ja resurssien tehokas käyttö kärsii.
Laaksonen muistuttaa, että poikkeusoloissa lähes kaikki kriittiset järjestelmät perustuvat lopulta siviili-infrastruktuuriin.
– Sähköverkot, tietoliikenne, kuljetukset, huoltojärjestelmät, koneet ja laitteet ovat suurelta osin samoja järjestelmiä, joita yhteiskunta käyttää myös normaalioloissa. Energia- ja turvallisuusinvestointeja ei pitäisi nähdä erillisinä kokonaisuuksina, vaan osina samaa yhteiskunnan resilienssiä vahvistavaa infrastruktuuria.
Itäisen Suomen tulevaisuutta rakennetaan ResilEast-ajattelulla
LUT-yliopisto on yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa hakenut rahoitusta hankkeelle, jossa kartoitetaan Itäisen Suomen todelliset teolliset mahdollisuudet, energiatarpeet ja sijoittumisedellytykset.
Tavoitteena ei ole pelkästään tuottaa teknisiä laskelmia, vaan rakentaa kokonaiskuva siitä, millainen teollinen ja energiapoliittinen tulevaisuus koko itäisen Suomen alueelle voitaisiin luoda. Hankkeessa on mukana laaja joukko kaupunkeja ja alueellisia toimijoita. Tukensa hankkeelle ovat antaneet muun muassa Joensuu, Lappeenranta, Kotka, Mikkeli ja Kouvola. Laaksosen mukaan alueellisen kiinnostuksen laajuus kertoo siitä, että Itäisen Suomen kehittämiselle nähdään todellinen tarve.
Yksi keskeisimmistä haasteista liittyy sähkön saatavuuteen ja hintaan ja myös Fingrid on nostanut esiin Suomen sähköverkon alueellisen epätasapainon. Mikäli Itäisen Suomen sähköjärjestelmää ei vahvisteta, alueen kilpailukyky heikentyy merkittävästi.
Laaksosen mukaan kysymys ei ole teknisesti ratkaisemattomasta ongelmasta.
– Ratkaisut ovat olemassa, mutta niiden toteuttaminen edellyttää poliittisia päätöksiä sekä uudenlaista ajattelua investointien suunnittelussa.
Vaatimus uudenlaisesta tavasta ajatella on myös vauhdittanut ResilEast-ohjelmaa osaksi Itäisen Suomen elinvoimakeskustelua.
Ukrainan opit ja datakeskukset pakottavat uudistumaan
Uudenlainen ajattelu ulottuu myös kansainvälisiin hankkeisiin. LUT:ssa valmistellaan parhaillaan Ukrainan energiajärjestelmän jälleenrakentamiseen liittyvää hanketta. Mukana valmistelussa ovat kolme veturihanketta. Tavoitteena on rakentaa kehityspolku Ukrainan energiajärjestelmän uudelleen rakentamiseen ja kehittämiseen ja lisätä yhteistyötä Ukrainan hallinnon ja yliopistojen sekä kansainvälisten teknologiatoimijoiden kanssa.
Ukrainan kokemukset korostavat energiajärjestelmän hajauttamisen, joustavuuden ja kriisinkestävyyden merkitystä. Samat teemat ovat nousseet tärkeäksi myös Suomessa.
Laaksosen mukaan yksi lähivuosien suurimmista energiapoliittisista kysymyksistä liittyy datakeskuksiin. Tekoälyn, pilvipalveluiden ja digitaalisten palveluiden kasvu lisää sähkönkulutusta nopeasti. Datakeskukset surraavat tyypillisesti tasaisella kuormalla ympäri vuorokauden.
Ongelma syntyy tilanteissa, joissa sähköstä on niukkuutta. Mikäli suurten datakeskusten sähkönkulutus jatkuu täydellä teholla myös talven kulutushuippujen aikana, voi sähkön markkinahinta nousta erittäin korkeaksi.
– Joissakin arvioissa sähkön hinnan on ennustettu voivan nousta jopa tuhanteen euroon megawattitunnilta tilanteissa, joissa kysyntä ylittää tarjonnan merkittävästi. Seuraukset näkyisivät koko yhteiskunnassa. Teollisuus joutuisi vähentämään tuotantoaan ja kotitalouksien energiakustannukset nousisivat voimakkaasti, Laaksonen maalailee.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole datakeskusten vastustaminen – päinvastoin. Laaksosen mukaan datakeskukset ovat tärkeä osa tulevaa taloutta, mutta niiden integrointi energiajärjestelmään on tehtävä uudella tavalla.
– Suurin haaste on ymmärtää, että tulevaisuuden energiajärjestelmä ei ole nykyisen järjestelmän suurempi versio. Tarvitaan uusia rakennuspalikoita, kyse on kokonaan uudenlaisesta rakenteesta.
Suurjännitelinjat ja vedyn kalliovarastot osa ratkaisua
Yksi uusista elementeistä ovat yksityiset suurjännitteiset sähkönsiirtolinjat, joiden avulla tuotanto ja kulutus voidaan yhdistää suoraan toisiinsa ilman, että kaikki sähkö kulkee valtakunnallisen runkoverkon kautta. Tämä johtuu sähkön siirron tarpeen suuresta määrästä. Samalla suuri kulutus ja sähköntuotanto on ohjattava lähelle toisiaan.
Niiden avulla suuret tuuli- ja aurinkovoimalat voitaisiin kytkeä suoraan vetytehtaisiin, datakeskuksiin, terästehtaisiin tai metanolin tuotantolaitoksiin. Tämä vähentäisi kantaverkon investointeja ja vähentäisi kulutusinvestointien epävarmuutta.
Tuotannon ja kulutuksen yhdistämisen ohella tulevaisuuden energiajärjestelmä tarvitsee suuria vedyn kalliovarastoja. Kalliovarastoista voi tulla energiajärjestelmän kulmakivi mahdollistaen sähkön varastoinnin vetynä kuukauden mittaiseksikin jaksoksi. Kun uusiutuvaa sähköä on runsaasti saatavilla, energia muutetaan vedyksi ja varastoidaan. Sähköntuotannon vaihdellessa, vetyvarasto ylläpitää teollisuuden tasaista tuotantoa. Ratkaisu vähentäisi sähkön hinnan vaihtelua, parantaisi investointien epävarmuutta ja loisi vakautta sekä energiantuottajille että vedyn käyttäjille.
– Kalliosäiliöiden rakentaminen ei ole teknisesti mahdoton tehtävä. Suomessa on vahvaa kalliorakentamisen osaamista, jota voidaan hyödyntää myös vetytalouden tarpeisiin, Laaksonen sanoo.
Vedyn lisäksi energiajärjestelmä tarvitsee merkittävästi lisää akkuvarastoja sekä uusia energian varastointiratkaisuja. Akkujen rooli tulee kasvamaan huomattavasti nykyisestä, mutta niiden liiketoiminta perustuu laajempaan markkinakokonaisuuteen kuin pelkkään lyhyeen säätösähköön. Kokoluokaltaan suurin muutos teollisuuden Fossilisista raaka-ainesta on biohiilidioksidin hyödyntäminen kemianteollisuuden raaka-aineena.
Tulevaisuuden energiajärjestelmästä tulee tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä monimutkaisempi ja samalla joustavampi. Keskeinen kysymys on, kuinka nopeasti Suomi pystyy rakentamaan uuden järjestelmän, joka yhdistää energiaomavaraisuuden, teollisen kasvun, vetytalouden, datakeskukset ja huoltovarmuuden yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kun mittausdata saadaan analysoitua, sitä voidaan hyödyntää laitevalmistajien testauksessa ja tuotekehityksessä. Useat yritykset ovat jo kiinnostuneita. Laaksosen mukaan keskusteluja käydään useiden yritysten kanssa, ja tutkimusyhteistyö etenee rinnakkain testialustan kehittämisen kanssa.
Huoltovarmuuskeskus:
Vety voisi lisätä energiajärjestelmän joustavuutta
Suomen turvallisuusympäristön muutokset ovat nostaneet huoltovarmuuden entistä näkyvämmin osaksi energia- ja teollisuuspoliittista keskustelua. Vaikka vetytalous nähdään usein tulevaisuuden ratkaisuna energiaomavaraisuuden vahvistamisessa, Huoltovarmuuskeskus ei lähivuosina näe vedyn roolia merkittävänä kansallisessa huoltovarmuudessa.
Huoltovarmuuskeskuksen strategiassa vuosille 2024–2027 on varauduttu muuttuneeseen toimintaympäristöön. Strategia vastaa kolmeen keskeiseen uhkakuvaan: sotilaalliseen uhkaan, laaja-alaiseen vaikuttamiseen sekä globaalin talouden vakaviin häiriöihin. Samalla korostetaan, että varautuminen ei rajoitu yksittäisiin uhkiin, vaan ulottuu kyberhäiriöistä pandemioihin ja sään ääri-ilmiöistä toimitusketjujen häiriöihin.
Energiahuollon näkökulmasta Suomen vahvuuksia ovat monipuolinen tuotantorakenne ja pitkät varautumisen perinteet. Haasteita kuitenkin riittää. Fossiilisten polttoaineiden osalta Suomi on edelleen riippuvainen tuonnista, ja sähköjärjestelmässä sääriippuvaisen tuotannon kasvu on pienentänyt järjestelmän joustovaroja.
– Riittävä määrä sääriippumatonta ja säädettävää sähköntuotantoa on välttämätöntä, jotta yhteiskunta selviää vakavista häiriötilanteista mahdollisimman vähin vaikutuksin. Tästä syystä Huoltovarmuuskeskus on tehnyt sähköntuotannon tuotantovarauksen Meri-Porin voimalaitokseen lähes kolmeksi vuodeksi, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen johtava varautumisasiantuntija Heini Tirri-Kokkonen.
Vedyn huoltovarmuusrooli tarkentuu tulevaisuudessa
Tällä hetkellä vedyn merkitys Suomen kokonaisturvallisuudelle on rajallinen. Huoltovarmuuskeskuksen mukaan on epätodennäköistä, että vedystä muodostuisi merkittävä huoltovarmuuden tukipilari vielä vuoteen 2031 mennessä. Vedyn potentiaalia ei kuitenkaan vähätellä.
– Jos vedyn ja sen jatkojalosteiden avulla pystytään korvaamaan fossiilisia tuontipolttoaineita tai kriittisiä raaka-aineita sellaisissa käyttökohteissa, joissa vaihtoehtoja on vähän, voisi se vähentää Suomen tuontiriippuvuutta merkittävästi. Samalla vetytalous voisi tuoda kaivattua joustoa erityisesti energiajärjestelmään, Tirri-Kokkonen arvioi.
Vetyyn ja uusiutuvaan sähköön perustuvien polttoaineiden kehityksen etenemiseen ja aikatauluun liittyy vielä epävarmuutta. Huoltovarmuusrooli riippuu siitä, miten vetyratkaisuja toteutuu huoltovarmuuskriittisillä aloilla.
Huoltovarmuuskeskuksen mukaan mahdollisuudet on tunnistettava ajoissa, arvioitava realistisesti ja hyödynnettävä silloin, kun ratkaisut ovat kilpailukykyisiä myös normaalioloissa. Toimitusvarmuus ja toimiva liiketoiminta muodostavat perustan, jolle huoltovarmuus rakentuu.
Synteettiset polttoaineet voivat vahvistaa omavaraisuutta
Myös bioperäisen hiilidioksidin hyödyntämisellä ja synteettisten polttoaineiden valmistuksella nähdään potentiaalia Suomen omavaraisuuden vahvistamisessa. Suomessa tuotettujen e-polttoaineiden ja biopolttoaineiden avulla voitaisiin vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista.
Ratkaisevaa on kuitenkin se, että tuotanto perustuu taloudellisesti kestävään liiketoimintaan. Lisäksi on arvioitava huolellisesti, löytyvätkö tarvittava osaaminen, teknologia ja tuotantoketjut kotimaasta tai luotettavilta kumppaneilta.
– Vaikka energiamurros etenee vauhdilla, fossiilisia polttoaineita tarvitaan vielä pitkään tietyissä käyttökohteissa sekä vara- ja huippupolttoaineina. Niiden merkitystä kriisitilanteisiin varautumisessa ei pidä unohtaa, Tirri-Kokkonen sanoo.
Varastointi on yksi huoltovarmuuden kulmakivistä
Suomessa fossiilisten polttoaineiden varmuusvarastot kattavat lakisääteisesti vähintään viiden kuukauden tarpeen, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea taso.
Vedyn osalta tilanne on toistaiseksi erilainen. Vety on teknisesti haastavampi varastoitava kuin monet perinteiset energiajakeet, eikä Suomessa vielä ole laajamittaista pitkäaikaisvarastointia vedylle. Tulevaisuudessa onkin ratkaistava, missä määrin kannattaa varastoida itse energianlähdettä ja missä määrin panostaa tuotantoketjujen jatkuvuuteen ja kriisinsietokykyyn.
Tirri-Kokkonen korostaa, että kriisinsietokyky on huomioitava jo uusien ratkaisujen suunnitteluvaiheessa.
Energiahuoltovarmuuden vahvistamisen kuusi painopistettä
Huoltovarmuuskeskus on tunnistanut kuusi keskeistä osa-aluetta, joihin Suomen tulee kiinnittää huomiota tulevina vuosina. Ne ovat
- riittävän sääriippumattoman sähköntuotannon turvaaminen
- verkkojen varautumisinvestointien varmistaminen
- kotimaisten polttoaineiden toimitusketjujen turvaaminen (erityisesti puu)
- kotimaisten ja eurooppalaisten tuotantoketjujen parempi huomiointi huoltovarmuuskriittisessä toiminnassa
- fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen kriisitilanteissa
- e-polttoaineiden ja synteettisten polttoaineiden kotimaisuus.
Energiajärjestelmän uudistaminen edellyttää ennakoitavaa ja pitkäjänteistä toimintaympäristöä.
– Vakaa lainsäädäntö luo edellytykset investoinneille, joiden suunnittelu-, toteutus- ja käyttöiät ulottuvat vuosikymmenten päähän. Energiamurroksen onnistuminen ei siten ole vain teknologinen kysymys; se edellyttää johdonmukaista päätöksentekoa, Tirri-Kokkonen painottaa.
Vetytalouden mahdollisuudet Suomen huoltovarmuuden vahvistamisessa ovat olemassa, mutta niiden toteutuminen edellyttää määrätietoista kehitystyötä, toimivia markkinoita ja kykyä rakentaa uusia ratkaisuja osaksi kokonaisturvallisuutta.
JÄSENET ESITTELYSSÄ
Imatralla rakennetaan raskaan koneistuksen tulevaisuutta
Imatran teollisuusalueella kuuluu raskaan sorvin vaimea surina. Suuret sorvit pyörivät, nosturit liikuttavat tonneja painavia kappaleita ja koneistushallissa syntyy komponentteja, joiden tarkkuus mitataan tuhannesosamilleissä. Täällä toimii Imatran Koneistuspalvelu Oy.
Yrittäjä, toimitusjohtaja Anssi Matkosen mukaan ala on jatkuvassa muutoksessa, eikä kilpailussa pärjää ilman jatkuvaa kehittämistä.
– Kilpailu kiristyy koko ajan. Täytyy pysyä ajan hermolla. Jos jää odottamaan liian pitkäksi aikaa, joku muu ehtii ensin, Matkonen sanoo.
Matkosen ajattelutapa näkyy myös yrityksen historiassa. Imatran Koneistuspalvelu on vuosien aikana investoinut raskaisiin koneisiin aikana, jolloin moni olisi jäänyt odottamaan markkinoiden varmistumista. Matkonen uskoo, että konepajateollisuudessa asema rakennetaan ennakoimalla.
– Meidän piti ostaa uusi iso sorvi ennen kuin muut ehtivät. Se oli meidän kokoiselle yritykselle todella iso päätös, melkein mahdoton investointi. Mutta jos olet vähän etukenossa markkinassa, seuraava askel on jo helpompi.
Lopputilin otto siivitti yrittäjäksi
Matkosen tie yrittäjäksi alkoi vuonna 2009. Hän työskenteli tuolloin menetelmäsuunnittelijana ja oli mukana konepajateollisuuden projekteissa sekä työstökoneiden käyttöönotossa ja koulutuksessa. Ajatus yrittäjyydestä syntyi nopeasti.
– Halusin ottaa lopputilin, mutta asiaa jahkailtiin pari viikkoa. Lopulta sanoin, että ryhdyn yrittäjäksi.
Ensimmäinen yritys oli CamPojat Oy, joka keskittyi menetelmäsuunnitteluun, ohjelmointiin ja teollisuuden asiantuntijapalveluihin. Vuosien aikana toiminta laajeni käytännön koneistukseen ja 2012 Matkonen osti vuonna 1983 perustetun Imatran Koneistuspalvelu Oy:n.
Matkosella oli vahva näkemys siitä, että Suomessa oli tilaa erityisesti suurten kappaleiden koneistukseen erikoistuneelle yritykselle.
– Olin nähnyt alihankkijoiden tuskan ja sen, mitä isot teollisuusyritykset tarvitsevat. Koin, että tällaiselle osaamiselle on Suomessa paikka.
Tonneja terästä ja tuhannesosamillien tarkkuutta
Imatran Koneistuspalvelun tuottamien komponenttien koko vaihtelee suuresti. Asiakkaina on erityisesti paperi-, kartonki- ja selluteollisuuden laitevalmistajia sekä prosessiteollisuuden kunnossapitoa. Suurimmat sorvattavat komponentit voivat painaa jopa 30 tonnia ja olla 13 metriä pitkiä.
Vaikka kappaleet ovat massiivisia, ratkaisevaa on tarkkuus.
– Pyöreydessä meidän pitää päästä viiden tuhannesosamillin tarkkuuteen. Suoruudessa puhutaan sadasosamilleistä. Ei sillä ole väliä, kuinka suuri kappale on – toleranssien pitää silti täyttyä, Matkonen tähdentää
Työvaiheet ovat pitkiä ja vaativat jatkuvaa valvontaa. Yhden kappaleen koneistus voi kestää 50 tunnista jopa 200 tuntiin. Iso kappale voi olla koneessa kaksi viikkoa kahdessa vuorossa. Yksi työvaihe voi kestää 160 tuntia.
Työssä korostuu kokemuksen merkitys. Virheisiin ei ole varaa, sillä materiaalit ja työaika on arvokasta.
– Asiakkaalle lähtevän kappaleen pitää olla oikein ensimmäisellä kerralla. Luottamus osaamiseemme ratkaisee kaiken, Matkonen selittää.
Kilpailukyky on usean tekijän summa
Matkosen mukaan suomalaisessa teollisuudessa kilpailu ei ratkea yksin hinnalla.
– Ei riitä, että hinta on kohdillaan. Asiakkaan pitää luottaa siihen, että pystyt tekemään työn varmasti ja laadukkaasti. Paikka asiakkaiden toimittajaketjussa lunastetaan pitkäjänteisellä työllä.
Kilpailu on kovaa ja markkinatilanne on haastava erityisesti hinnanmuodostuksen näkökulmasta. Monessa työssä hinnat ovat liian ohuita siihen nähden, mitä niiden pitäisi olla. Erityisesti kunnossapitopuolella näkyy säästäminen.
– Yritykset lykkäävät korjauksia ja investointeja eteenpäin. Korjausvelka tuee kyllä jossain vaiheessa vastaan, Matkonen ennustaa.
Hän vertaa nykytilannetta vuoteen 2016, jolloin markkinassa nähtiin samankaltaista epävarmuutta. Sen jälkeen tuli kuitenkin monta hyvää vuotta. Teollisuudessa syklit ovat voimakkaita.
Toimintakulttuuri ja vastuullisuuden rooli korostuu myös konepajateollisuudessa yhä enemmän. Matkonen esittelee konepajahallia ylpeänä: käytävät ovat siistejä, työkalut järjestyksessä ja turvallisuusasiat kunnossa. Yrityksessä on tehty paljon töitä laadun ja toimintatapojen kehittämiseksi.
– Meitä on auditoitu pitkään. Isoissa projekteissa asiakkaat tarkastavat kaiken todella huolellisesti. Yksi suurista auditoinneista jäi mieleen erityisesti siksi, että huomautukset olivat lopulta pieniä. Käytännössä ainoat puutteet olivat liian vähäinen määrä laastareita ja silmähuuhtelupullon sijainti, Matkonen hymyilee.
Vetytalous kiinnostaa myös konepajoja
Vaikka Imatran Koneistuspalvelu toimii perinteisen raskaan teollisuuden ytimessä, katse on vahvasti myös tulevaisuudessa. Yritys on mukana Suomen Vetylaakso ry:n verkostossa, koska Matkonen näkee vetytalouden merkittävänä uutena teollisuudenalana. Hän uskoo, että vetytalous voi synnyttää alueelle uusia investointeja ja sitä kautta työtä myös konepajoille.
– Vety tulee koko ajan vahvemmin mukaan. Jos Etelä-Karjalaan syntyy uusia vetytalouden projekteja, haluamme olla mukana niiden toteuttamisessa. Jos alueelle saadaan uusia yrityksiä, ne tarvitsevat koneistusta, komponentteja ja kunnossapitoa. Meillä on kyky tehdä erilaisia kappaleita pienistä suuriin.
Hänen mukaansa verkostojen rakentaminen on tärkeää juuri ässä vaiheessa.
– Pitää olla mukana jo silloin, kun uusia hankkeita suunnitellaan. Silloin syntyvät ne yhteistyösuhteet, joista myöhemmin kasvaa liiketoimintaa.
Matkonen pitää tärkeänä myös sitä, että vetytalous nähdään koko alueen yhteisenä mahdollisuutena.
– Suomessa on tällä hetkellä liian vähän teollista työtä. Kaikki investoinnit, jotka tuovat tänne lisää tekemistä, ovat tärkeitä.
Tiivis ja kansainvälinen työyhteisö
Yksi konepajateollisuuden suurimmista haasteista on osaavan työvoiman saatavuus. Imatran Koneistuspalvelussa työskentelee suomalaisen henkilöstön lisäksi työntekijöitä muun muassa Sri Lankasta, Romaniasta ja Meksikosta. Työntekijöiden rekrytointi tapahtuu usein kansainvälisten verkostojen ja henkilöstöyritysten kautta.
– Käymme usein videopuheluita ennen kuin työntekijät tulevat tänne. Näytämme, millainen paikka tämä on ja kerromme suoraan, millaista työ on. Ei saa luvata liikaa. Työn vaatimukset pitää kertoa rehellisesti heti alussa.
Matkosen mukaan kansainväliset työntekijät ovat sopeutuneet Imatralle hyvin.
– Yksi työntekijöiden lapsista laulaa jo suomalaisia lastenlauluja päiväkerhossa. Kyllä he ovat mielestäni kotiutuneet tänne hyvin.
Työnantajan rooli korostuu erityisesti silloin, kun työntekijällä ei ole Suomessa omaa tukiverkostoa.
– Jos vaikka auto menee rikki, voi työnantaja olla ainoa taho, joka pystyy auttamaan. Meillä on ollut autoja työntekijöiden käytössä, jotta arki pyörisi.
Matkonen nostaa esiin myös puolisoiden työllistymisen merkityksen. Yksi yrityksen osaavista työntekijöistä muutti toiselle paikkakunnalle, koska puoliso ei löytänyt alueelta töitä.
– Se harmitti paljon. Hän oli erittäin ammattitaitoinen työntekijä.
Teollisuus on Matkosen mukaan loppujen lopuksi pieni maailma, jossa ihmiset vaihtavat rooleja vuosien aikana. Työurat kestävät helposti 50 vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Siksi hän uskoo pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja reiluun toimintaan.
– Ihmisiä pitää kohdella hyvin riippumatta siitä, missä asemassa he ovat. Tänään joku voi olla asiakkaasi ja viiden vuoden päästä esimiehesi tai yhteistyökumppanisi.
UUTISIA MEILTÄ JA MAAILMALTA
ResilEast-ohjelma eduskunnan verkostoon
ResilEast-verkosto perustaminen on saanut vahvan tuen yli puoluerajojen. SDP:n kansanedustaja Timo Suhonen on valittu ResilEast-verkoston puheenjohtajaksi.
ResilEast on maanpuolustuksellinen energiaohjelma, joka toteutuessaan luo tuhansia työpaikkoja etenkin itäiseen Suomeen. Verkosto perustettiin ohjelman tueksi, koska kestävyyden, turvallisuuden ja huoltovarmuuden avulla voidaan rakentaa itäiseen Suomeen uusi kasvun ajuri.
Halpa vihreä energia ja biopohjainen hiilidioksidi eivät voi olla vain läntisen Suomen etuoikeus. Itäisessä Suomessa on paljon hyödyntämättömiä energian lähteitä, mutta investointien esteenä on energian saanti.
– ResilEast-ohjelma koostuu energiahankkeiden ketjusta muodostaen valtakunnallisen teollisen kehittämisen rungon. Sivutuotteena voidaan rakentaa myös puolustusta, josta kiireellisimpiä ovat esim. droonikilpien ja sotilaallisen liikkumisen tuki näkymän, datan ja infran osalta. Tämä olisi mahdollista toteuttaa ei vain kohtuukustannuksin vaan myös kansakunnan kassaan rahaa tuottavasti, sanoo ResilEast-ohjelman perustaja, yrittäjä Jari Sistonen.
ResilEast on ylivaalikautinen ohjelma, jota vaatii myös tulevien hallitusten tuen. Ohjelma luo vaurautta itäiseen Suomeen ja on myös EU:n itäisten raja-alueiden ohjelman suuntaviivojen mukainen.
Ohjelmassa mukana olevan Suomen Vetylaakso ry:n toimitusjohtaja Jami Holtarin mukaan kansanedustajien kiinnostus ja Timo Suhosen into lähteä verkoston puheenjohtajaksi, on erittäin tärkeä edistysaskel ohjelman toteutumisen kannalta.
– Kansanedustajien osallistuminen laajasti yli puoluerajojen tuo arvokkaan lisän ResilEast-ohjelman eteenpäin viemisessä. Olen erittäin tyytyväinen siitä, että ohjelman merkitys nähdään yli vaalikausien, Holtari iloitsee.
Suomen Vetylaakson tavoitteet hallitusohjelmaan
Suomen Vetylaakson edunvalvontatyöryhmän merkittävä saavutus on yhdistyksen hallitusohjelmatavoitteiden valmistuminen. ResilEast ohjelma on saanut kannatusta kaikilta merkittäviltä puolueilta.
Keväällä laaditut hallitusohjelmatavoitteet – Itäisen Suomen kehittäminen – on hyväksytty yhdistyksen hallituksessa, ja niitä viedään eteenpäin. Keskusteluja on käyty muun muassa puolueiden ohjelmatyöstä vastaavien henkilöiden sekä keskeisten kansanedustajien kanssa. Tavoitteena on varmistaa, että itäisen Suomen yhteinen viesti näkyy tulevan hallitusohjelman kirjauksissa ja tukee alueen puhtaan siirtymän investointeja sekä vetytalouden kehitystä.
Edunvalvontatyössä on ResilEast-ohjelma ollut kuluneen vuoden keskeinen painopiste. Ohjelmaa on valmisteltu edelleen asiantuntijavoimin vapaaehtoistyönä ilman erillistä rahoitusta. Toteutumisen edellytys on sekä taloudellinen että parlamentaarinen sitoutuminen. Rahoitusta on haettu ja haetaan muun muassa valtion kehysriihestä sekä maakuntaliitoilta.
Ohjelman taakse ovat asettuneet lähes kaikki keskeiset toimijat, mukaan lukien itäiset ja pohjoiset kauppakamarit, joiden kanssa yhteistyötä tehdään heidän tuoreen energia- ja teollisuusselvityksensä pohjalta. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) jäsenliittoineen, Itäisen Suomen erityislähettiläs Harri Broman sekä useat kunnat ja kaupungit tukevat ohjelman tavoitteita.
Poliittisella kentällä kannatusta löytyy kaikista merkittävistä puolueista. Kevään aikana kansanedustajille perustettiin oma ResilEast-verkosto vahvistamaan parlamentaarista yhteistyötä yli vaalikausien. Verkostoon liittyi heti alkuvaiheessa kymmenen kansanedustajaa, ja ohjelmaa on esitelty lisäksi lähes kahdellekymmenelle muulle kansanedustajalle sekä pääministeri Petteri Orpolle.
ResilEast on herättänyt kiinnostusta myös Euroopan unionin tasolla. Euroopan komission keväällä julkaisemassa itäisiä raja-alueita koskevassa ohjelmassa ResilEast mainitaan kansallisen tason pilottihankkeena. Vuoden aikana tavatut suomalaiset europarlamentaarikot ovat niin ikään ilmaisseet vahvan tukensa ohjelman toimeenpanolle. Lisäksi Sitra on ollut aktiivisesti mukana tukemassa ResilEastin valmistelua viime kesästä lähtien.
Webinaarit ja jäsentapahtumat jatkuvat syksyllä
Suomen Vetylaakso ry järjesti talven ja kevään aikana kolme webinaaria sekä vierailun LUT-yliopiston vetylaboratorioihin. Vierailu LUT-yliopistoon keräsi n. kaksikymmentä vetytaloudesta kiinnostunutta jäsentä.
Webinaarien aiheina ovat olleet kantaverkon vahvistaminen itäiseen Suomeen, hankkeiden sosiaalinen hyväksyttävyys sekä vastuullisuus. Kiitos vierailusta LUT-yliopisto ja webinaarien asiantuntijapuheenvuoroista jäsenemme Suur-Savon Sähkö, Savon Voima Oyj, Valveres, Haminan Kaupunki sekä ulkopuoliset asiantuntijat Fingrid, Kymen Sanomat, Google ja teollisuusprofessori Jukka Ruusunen.
Syksyn webinaarien teemoja ovat muun muassa hankkeiden rahoitus sekä vedyn arvoketjut. Jos sinulla on mielessäsi teema, josta haluaiset webinaarin, laita viestiä tommi.siikaniva@vetylaakso.fi
Kantaverkon vahvistaminen itäisessä Suomessa etenee
Fingrid suunnittelee 400+100 kilovoltin voimajohtoyhteyttä Itä-Suomeen Joroisten Huutokosken ja Kontiolahden välille. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely on käynnissä ja sen odotetaan valmistuvan vuoden 2027 lopulla. Tavoitteena on, että voimajohtoyhteys voisi olla valmiina vuoden 2033 aikana.
Fingridin suunnittelema voimajohtoyhteys Joroisten Huutokosken ja Kontiolahden välillä olisi merkittävä vahvistus kantaverkkoon Itä-Suomen alueella. 400+100 kilovoltin yhteys kulkisi kaikkiaan kahdeksan kunnan alueella Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakunnissa.
– Kantaverkko on pitkäikäinen infrastruktuuri ja sen kehittämistä arvioidaan aina pitkälle tulevaisuuteen. Fingrid tekee tiivistä yhteistyötä alueen toimijoiden sekä hankekehittäjien kanssa. On tärkeää, että sähkön kulutus- ja tuotantohankkeet hyödyntävät tulevaa voimajohtoyhteyttä. Teemme aktiivisesti töitä, jotta suunniteltu voimajohtoyhteys voisi valmistua vuoden 2033 aikana, Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka toteaa.
Voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on käynnissä ja sen ensimmäisessä osassa tehtävä arviointiohjelma valmistuu ensi syksynä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn odotetaan valmistuvan kokonaisuudessaan vuoden 2027 loppuun mennessä, jonka jälkeen saadaan yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä. Tämän jälkeen vuorossa on varsinainen päätös hankkeen toteutuksesta alueen liityntätarpeet huomioiden. Yhteys lisäisi kulutus- ja tuotantoinvestointien liittämismahdollisuuksia kantaverkkoon etenkin Joensuun seudulla.
Lähde: Fingrid
LUT-yliopiston selvitys: energiaturvallisuuden merkitys korostuu kriiseissä
LUT-yliopisto on julkaissut kolmannen energiaselonteon, joka tarjoaa ajankohtaisen katsauksen kiihtyvän energiamurroksen mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Selonteon pääteemana on energiaturvallisuus, jota tarkastellaan teknologisista, ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista näkökulmista. Raportin tavoitteena on auttaa Suomen energiaturvallisuuden vahvistamisessa matkalla kohti fossiilitonta sähköjärjestelmää ja teollisuutta.
– Energiajärjestelmien turvallisuus on elintärkeää sekä yhteiskunnan toimivuuden että kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Energiasiirtymä on jo pitkällä, mutta geopoliittiset muutokset, ilmastokriisi ja luontokato tuovat mukanaan uudenlaisia riskejä ja epävarmuuksia, sanoo LUT-yliopiston energiajärjestelmien tiedekunnan dekaani Olli Pyrhönen.
Energiaselonteon kirjoittamiseen osallistui ennätykselliset 41 energiajärjestelmien tiedekunnan asiantuntijaa. Maksuton julkaisu on saatavilla suomeksi ja englanniksi.
Tutustu julkaisuun tästä
Lähde: LUT-yliopisto
TULEVIA TAPAHTUMIA
Future Energy Solutions 8.-9.9. Lappeenrannassa
Future Energy Solutions kokoaa yhteen alan johtajat, innovaattorit, päättäjät ja tutkijat pääteeman ”Energy Meets Industry” eli energia kohtaa teollisuuden ympärille.
Tule mukaan kuulemaan ajatuksia herättäviä esityksiä, osallistumaan vuorovaikutteisiin sessioihin ja korkeatasoisiin keskusteluihin sekä hyödyntämään erinomaisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen, yhteistyöhön ja uusien ideoiden löytämiseen.
Suomen Vetylaakso ry on mukana järjestämässä tapahtumaa. Ohjelmaa päivitetään jatkuvasti.
Yhteistyökumppanihaku
Etsimme parhaillaan yhteistyökumppaneita rakentamaan syksyn vaikuttavinta energia-alan tapahtumaa. Tutustu yhteistyömahdollisuuksiimme täällä.
Ilmoittaudu tapahtumaan tästä.
Aika: 8.-9.9.2026
Paikka: Lappeenrannan kaupunginteatteri, Kaivokatu 5
Liity nyt kasvavaan joukkoomme!
Meillä on jo 70 jäsentä, joille tarjoamme kiinnostavaa ja ajankohtaista tietoa vetytalouden ja uudistuvan energian tuomista mahdollisuuksista. Me olemme sinun organisaatiosi ääni toimialalla ja pidämme huolen, että sinulle tärkeät asiat nostetaan päättäjien tietoisuuteen. Verkostoidumme aktiivisesti, tapaamme jatkuvasti energiatalouden vaikuttajia ja saamme heiltä tuoreinta tietoa toimialan kehityksestä sinun hyödyksesi.
Tulemme tarjoamaan sinulle säännöllisesti tietoiskuja toimialan kehityksestä, yritysvierailuja, kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen, medianäkyvyyttä sinulle tärkeistä teemoista, näkyvyyttä sosiaalisen median kanavissa ja olemme sinun organisaatiosi viestinnän tukena, kun haluat saada viestisi sidosryhmiesi tietoisuuteen. Sinun etujesi valvonta on meidän työtämme.
Liity jäseneksi kasvavaan joukkomme tästä tai soita Jamille 040 055 1435 tai Tommille 0400 885 747, niin kerromme sinulle lisää.
Tilaa uutiskirje ja anna palautetta
Kertokaa meille, mistä haluatte uutiskirjeissämme kuulla ja antakaa palautetta. Kaikki palaute on meille erittäin tärkeää ja teemme parhaamme sen eteen, että jokainen uutiskirje on kiinnostava ja informatiivinen.
Jos teillä on jotain ajankohtaista tiedotettavaa, niin laittakaa rohkeasti viestiä. Kannattaa ottaa myös linkkarimme seurantaan: https://www.linkedin.com/company/suomen-vetylaakso-ry
Uutiskirjeen tilaus:
- http://eepurl.com/iJCuto
- tilaus sähköpostitse: tommi.siikaniva@vetylaakso.fi tai office@vetylaakso.fi
Vihreällä vedyllä ja hiilidioksidilla voimaa Kaakkois-Suomeen on EAKR-rahoitteinen ryhmähanke Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmassa. Päätoteuttaja on LUT-yliopisto, jossa Suomen Vetylaakso ry on yksi osatoteuttajista.
Copyright (C) *|2026|* *|Suomen Vetylaakso ry|*. All rights reserved. Toimistosähköpostimme on: Office@vetylaakso.fi
